Sanailua – kieli poskessa sanoja kieputin ja jutuksi riimitin. Kansakoulussa äidinkielestä kiinnostuin. Sanaleikeistä aina uudelleen innostuin. Nyt omaa kieltäni pyöritin. Sanoilla leikin, niitä mielessäni kieputin. Menneitä aikoja muistelin. Kieli ilkikurisesti poskessa etenin.

Pienenä aina liikkeessä olin. Tomerilla jaloillani sipsuttaen kuljin, kevein askelin kävellä keputin. Rytmikkäästi hytkyin, kun radiosta Kai Lindin Putti putti canihanien kuulin. Usein radion avasin, toivoin taas kerran kuulevani Putti putin.

Koulumatkat pyöräilin. Loskan ja lumen seassa polkea vimputin. Pyörässä oli heikko valo, venkoileva lamputin. Ei se aina aamun hämärässä hommiaan hoitanut. Stop! Utin varuskunnan vanhaa munamankelia simputin. Siihen jätin. Tien poskeen hylkäsin sen. Kävellen kouluun reppua roikottaen lampsia laputin.

Toisinaan se helkutin takarengas tyhjeni ja minä sitä pumputin. Ei auttanut. Kiukkuisena fillaria nyrkillä taputin, vimmaisesti pamputin. Koulussa jo rauhoituin. Kotiin mennessä kiltisti hymyillen rakkinetta talutin.

Metsässä luonnon äänistä ja antimista nautin. Marjoja kotiinkin kiikutin. “Saakutin kaksisiipiset inisijät” mutisin ja otsaani raaputin. Sähisin ja putputin kuin pieni kiukkuinen siili. Syksystä tykkäsin – uusiin sienilajeihin itseäni koulutin.

Teininä naapureille apua tarjosin, heitä aputin. Kukkia istutin ja nuputin. Janoisia kasveja kostutin, vedellä sumutin. Syksyisin havupuun taimia huputin. Monesti oli käsissäni outo hilavitkutin. Joskus sormiani satutin. Liian usein porukan pienimmän, sen pikkuputin naarmutin.

Keittiössä Maijaa seurasin, innokkaalta vaikutin. Taikinoista innostuin, pullaa pyöritin ja limppua limputin. Putinkia, raikasta vanukasta tehdä koitin. Ei se heti onnistunut. Vetelää velliä, lirputinta aikaan sain. Harjoittelua jatkoin vain.

Matti oli jänismetsällä ollut ja antoi minulle yhden saaliinsa. Kuinka riistasta ruokaa valmistan, sen oppia halusin. Mestarin opissa pupun suolistin ja riiputin. Sen paloittelin ja liotin. Pupusta paahtopaistin tein. Maistiaisen Matille vein.

Maijaa joskus kauppahallissa tuurasin. Kukkia kauniisti kimputin ja niitä innoissani myin. Nälkä siinäkin tuli. Tauolla piimäpurkkia rumputin ja ruokaisaa salaattia puputin. Taas jaksoin jatkaa!

KEHOA KIEPUTIN JA HARRASTUKSIA TUUMAILIN

Matilla oli hevonen, Hitti-Putti. Sillä oli kuuluisa kaima jossain ja Matti oli nimeen ihastunut. Vähän heppaa rapsutellen raaputin. Kerran Hitti-Putin selkään nousin ja hiljaa hihitin. Jotain säikähdin, ääneen kiljaisin. Hitti-Putin suututin. Sitten maahan putosin … enää hihitellyt en!

Kerran kokeilin golfia. Usein ruohoa kuoputin. Liian usein ohi löin, hosuin. “Tähtää tarkemmin” itsekseni urputin. Keskityin, osuin … vahingossa sain sisään hyvän putin. Hyvä minä! Taisi olla vain aloittelijan onnea.

Ei ollut golf minun lajini. Tuntui, että vain paikallani vaan seistä juputin. Juoksemista kokeilin, teitä pitkin juosta jumputin. Ei, ei tätä. Haaveet juoksusta haihdutin, touhukkaasti eteenpäin kävellä hamputin. Oman lajini vielä kyllä löytäisin.

Soittimiakin soittaa koitin. Rumpuja rummutin, pianoa pimputin, kitaraa rimputin. Ei se melua kummempaa ollut. Vähän siinä itseäni moitin, knuputin. Sitten uusia ajatuksia päähäni ujutin. Vuoron toisille luovutin – kotona radion avaisisin.

Se oli menoa – löysin lajini, tanssin. Boney M. ja Rasputin teki sen, vaikutuksen melkoisen. Villisti jalkoja liikutin ja käsilläni rytmiä taputin. Pikkusen peppua heilutin, vemputin. Syke nousi, huohotin ja piiputin. Päivittäin kuntoani kotona kohotin. Tanssista tuli se mun juttu!

Innoissani uuden harrastuksen puolesta liputin ja hyvän kunnon saavutin. Usein mekkoon pujahdin, hiukset lakkasin ja punaa poskille tuputin. Vielä kaulaan jokin killutin. Olin valmis, pian jo kaupungilla mennä humputin.

Lue myös tämä: MÄTTÖ – PIKARUOASTA PÄÄTTÄMÄTTÖMYYTEEN TÄMÄ TIE VIE

KIELI POSKESSA TANSSIN ILON TARTUTIN

Mukavan pojan discossa tapasin ja häntä jututin. Hyvän tovin puhua pulputin. Taustalla soi ra-ra-ras … silloin poikaa kanssani tanssiin hoputin. Mukavaa oli. Myöhemmin kelloa katsoin. “Voi himputin himputti” mielessäni sadatin ja naputin.

Yön viimeinen linja-auto oli pian lähdössä. Siihen oli ehdittävä. Poikaa perässäni juoksutin ja korvaansa suputin “sulle tanssin ilon tartutin.” Treffit tehtiin (ilman, että seuraani tuputin) ja sitten hänelle kättäni vilkuttaen heilutin. Ehdinkö koskaan treffeille, sitä enää muista en.

Viikonloppuisin tanssin pyörteisiin pyrähdin. Tanssilavatkin kolusin, hyvä esiintyjä oli vahva houkutin. Kerran ihailemani artistin Aron Markun, Markku Puputin kohtasin. Varmaan tauolla hänellekin jotain höpsöjä pupujuttuja innoissani höpötin. Ainakin pikkuisen harrastin sanailua – kieli poskessa sanoja kieputin.

Keväisin kavereiden kanssa vappua vietin, railakkaasti vaputin. Joskus vanhemmilta kuulla sain, että liikaa kylillä juosta lumputin. Itseäni sitten läksyistä muistutin. Muutaman kerran kokeissa reputin. Kotona totuutta kertonut en, pikkusen huiputin.

Uskonnon kokeissa piti luetella Haamin 4 pojan nimet. Muistin kaksi, ne lyhyet kolmikirjaimiset – Kusin ja Putin. Muita ei tullut mieleen. Ei kaikkea voi aina millään muistaa. Ei lotossakaan aina voita. Joskus on ehkä yksi numero oikein, loput menneet pahasti pieleen.

Silloin tällöin olin tutun perheen lapsenvahtina. Iltaisin luin pienokaisille satuja. Lasten suosikki oli pikkuinen shetlannin poni, Putti. Vieläkin muistan kaikki Putin seikkailut ja ne suloiset kuvat. Kirjojen ruotsalainen kuvittaja Ingrid Flygare on todella taitava.

Laukussani oli aina puikot ja lankaa. Lasten nukahdettua ne esiin otin, kutomalla aikaani kulutin. Monet sukat olin jo tehnyt. Villapaitaakin aloitin … alkuinnostus oli kova. Valmista ei sitten koskaan tullutkaan – kaapin pohjalle tekeleen tiputin.

Vuosia myöhemmin lehtijutun helposta villahamosesta luin. Sain idean, etsin sen aloitetun villapaidan ja hups, pian oli valmista. Nyt minullakin oli sellainen lantionlämmitin, peputin. Sitä kauniisti kaapin hyllyllä säilytin.

Vähän matkusteluakin kokeilin, maailmalla ovia kolkutin. Georgiassa Putin kylään navigoin, poikia siellä tanssitin. Italiassa, Sisiliassa Putin merellisiä, herkullisia annoksia maistelin. Siihen ravintolaan kyllä joskus vielä palaisin.

Aasialaiseen maustamiseen tutustuin. Maukkaisiin liemiin tykästyin. Joskus niillä kyllä kieleni puudutin. Kotiinkin ostin maustetun etikan. Koskaan tuon Datu Putin korkkia avannut en. Kaapin kätköihin kai unohdin sen. Taas kerran heitti muistini melkoisen kuperkeikan.

Verkkokaupoista ostamaan innostuin. Ostoskoriin päätyi sellainen puhdistusvekotin, kaaputin ja koiraa varten vaaputin. Suunnitelmissani oli keittiön siivoaminen ja naapurin koiranpennun leikittäminen. Kokkailun jäljet keittiössä vieläkin on. Sentään koira kyllä temppuja oppi.

Uusista liikuntalajeista myös kiinnostuin. Salilla varovasti painoja nostelin, hassusti viputin. Puolipallolla tasapainoa harjoittelin, ei ollut helppoa se. Kehoa heilutin ja huojutin – kuin humaltunut eno venettä vaaputin. Lopulta horjahdin ja melkoisen vekin kieleen purin.

Pihasählyssäkin sähelsin. Ruuhkan maalille tein, sitä puolustin, sumputin. Jalkoihini kompastuin, pelihousut rikki sain – haavasta hiekat ruoputin. Päätäni koputin, itseäni lohdutin: “tanssien sentään pystyssä pysyin”.

Talvella linja-autoa odotin. Lapaset käsissä puhelinta tumputin. Ei sitä niin voi käyttää. Kohmeisin sormin naputin. Mihin lie sormen usutin, näytöllä luki trumputin. Taisin kieli poskessa tien poskessa toopelta näyttää. Autoon nousin ja siihen muistelun lopetin. Koko matkan tunnotonta, kankeaa ja uupunutta kieltäni leputin.