Alkuperäinen lause: SANOILLA ON MUKAVA LEIKKIÄ
ULA = isäntä,  SUVI = vaimo, ILONA = tytär, KALLE = poika
ANU = ULAN sisko, EKI = siskon mies, ALMA = siskon tytär,  KAI = siskon poika       

Ula näki vaimonsa – Kolileka.
Ula:  “Kamala, kun noilla voi iskeä. 
Vika, EA – Anu, mä kosin Kolilla”

Nuorena leikkisä ja sanavalmis Ula oli ollut siskonsa kanssa lavatansseissa.
Hänen katseensa oli osunut tiettyihin silmiin. Sydän tykytti rinnassa voimalla.
Ula tiesi kohdanneensa tulevan vaimonsa. Hän kutsuisi tytön mukaansa Kolille.

Anu: “Kas noin, Ula-veli, äkkilomaa.”
Alma: “Aikalisä, vkl alkoi, Manu-eno.”
Anu: “Enos´ kävi aina Kolilla, muka.”
Alma: “Mikä Kolin Ula-veli, sanokaa.”
Ula: “Alma, keväisin koluan Kolia. “
“Komea kilinä kasvoilla, Anu. 
Kiva Koomi -nenulisä akalla.”

Suvi: “Ula, käsivoimia – kanna kello.”

Ulan Anu-sisko piipahti tyttärensä kanssa veljensä pihassa. Ula oli siinä tavaroita autoonsa pakkaamassa. Hän oli kutsunut siskonsa perheen Kolille . Almalle mies oli aina ollut Manu-eno.
Ula huomasi Anun valkoisen nenäkorun … ei malttanut olla kiusoittelematta, että saattoi olla tippa australialaista juotavaa jogurttia jäänyt siskon nenän päähän. Suvi toi miehelle keittiöön unohtuneen rannekellon.

Ula: “Mulla kesä on valon ikiaika. Valo, eläinkamuni, silo akka. Ilo, onni, sievä kukka maalla.
        Aa… loman elävin kukkaisilo. Ilo, vallan keski-iän kumoaa.”

Ula sanoitti ajatuksiaan kesästä ja lomasta. Sanaseppona hän vallan runoilemaan innostui.

        Kalle oli oiva kuski. “Anna mä.”
Ula: “Ikä on vain maksuiloa, Kalle.” “Lue, iskän viikon loma alkaa.”
       Lomaa – elo kuin silkkiä vaan. Elän salaa mun (k)iloviikkoa.”

Kalle oli juuri saanut ajokortin ja halusi toimia kuljettajana. Lomamatkan bensat maksoi isä,
muut omat ajonsa poika maksoi itse. Kallella oli kysyttävää reitistä, isä antoi pojalle kartan käteen.
Isän ajatukset olivat jo lomassa

Kalle: “Oli kivaa lomakuskina – elän.”
Ula:  “Kamu-Veka on länkiasioilla. Valokki-sika on laumaeläin.
Sika näki koilauman ovella. Äkkimelua – sialla kova onni.”

Perillä ollaan. Eläinrakas Ula ehti tekemään havaintoja naapuritilan tapahtumista.

“Aiko-kana läiski mun ovella. Se kana kuoli. Mikä on vialla? Avaa kolo – kuka nieli silmän?”

Kanalasta kuului outoa kolinaa ja hätääntyneen lapsen ääntä. Silloin Ula päätti auttaa hyvää naapuriansa ja riensi katsomaan.

Ula: “Silmäilen kanaovia, lukkoa. Ilona, avaa sinä kelmi lukko.”
Ula: “Ok, siellä oli kiva kanamuna.”
Esa: “Isän oma ilo, kalkkuna Eva-Li.”

Lukko oli epäkunnossa, eläimet pääsivät kulkemaan oven toiselle puolelle. Esa-isäntä
oli niin ylpeä uudesta kalkkunastaan. Se oli hiljan muninut ensimmäisen munansa..

Novan akka lauloi iskelmiä. Lavamoka-käki lauloi ensin. Miko-naakka lauloi sävelin.
Sävel-lokki oli aina mukana. Soma akkakin lauloi livenä.

Ula:  “Äsken kalavaimokin lauloi. Käsken Kolivaimoni laulaa.”
Anu: “On Suvi-akalla keko LA-nimiä.”
Katti: “Oi, Suvi, kiellä kamala konna. No, laula kova Kiina-iskelmä.”
Suvi: “Voin laulaa nokka-iskelmiä.”
Kai:   “Mikä Suvi-ilo akkana enolla!”

Matkalla autossa oli kuunneltu radiota ja Suvin laulua. Ula tykkää lintujen äänistä ja vaimonsa balladeista. Suvilla on monia lempinimiä (LA = love always). Ovaali-katti ei tykkää käskemisestä
ja päättää kiusata isäntää. Lopulta vaimo lauloi Lappareiden (Lapinlahden Linnut) lauluja.

Ovaali-katti ei tykkää käskemisestä ja päättää juksata isäntää. Ja niin vaimo lauleli Lappareiden (Lapinlahden Linnut) lauluja.

Ula:   “Anu, kellä on iso, kamala kivi?”
Anu:  “Ulako mäiski avanne-kollia?”
Suvi:  “No, Ula nakkasi omia kivellä.”
Ula:   “OE – minä nolla, kiva kalakisu. Kisun Lola-emä vainaa, lokki …”

Ula ei tykännyt kissan metkuilusta, päätti kollille kostaa. Hän tähtäsi kattia kivellä, huti meni.
Samassa eläinrakasta miestä jo kadutti. Onnettomuuksien ehkäisy (OE) sentään onnistui.

Ovaali-katin syntyminen oli ollut ihme … lokki oli nokkinut Lolan vatsaa. Emä ja muut poikaset menehtyivät tapahtumassa. Ovaali syntyi terveenä. Katista Ula sai kelpo kalakaverin.

KUKA / MIKÄ SE AIVAN NOLLA OLI?
Osame-källi = kuiva kalaonni.

Viime kerralla ei tullut kalasaalista … kalatkin olivat innostuneet seuraamaan Tokion kisoja.
Ne päättivät yhdessä opettaa Ulalle yhden sanan japaniksi. Osame ≈ viimeinen, loppu.
Nyt Ula päätti kokeilla onneaan uudestaan.

“Oi velka”, läksi Ula onkimaan. Ovaali-kolli änkesi mukaan.
 Ula viskoi NL-ikälamaonkea. Kamala Kolionki eväsi Ulan.

Ulan kovakourainen käsittely oli vanhalle hollantilaiselle ongelle liikaa, se katkesi.

Ula velkoi kalaa omin käsin. Ula vinoili ”mä kosken kalaa.”
Suvi: “Kello-Ula kaivaa omin käsin.”
Ula: “Kas, väliin nolo, muikea kala.”

Ula päätti olla tällä kertaa voittaja. Innoissaan mies kävi laiturille makaamaan ja
tavoitteli kaloja sormiensä väliin. Kello oli ranteessa edelleen.

Ekokalman väki oli kiusana. Näkki vaani lomalla – uiko se? Oliko mun Eva-näkki asialla?
Ula näki: “se oli kovin kamala, alani NM-lakko voi iskeä.”

Suvi:  “Eli Ulan kalamoka – käsi vino? Ulalla monikone – käsivikaa.”
”Alma: “Eno lomalla – käsikivun aika

Huono onni sittenkin jatkui. Käteen tarttui näkki. Siihen loppui kalastelu. Tekstiviestienkin
tekeminen oli uhattuna (NM – no message). Sormi oli kovin arka. Ei taaskaan kalasaalista!

Vaimon källi “sakea Ula onki.” Milloin ukon kalaeväsaika? Vikkelä-Ulan onkiloma-asia.”

Nyt oli vaimon vuoro arvuutella. Oliko mies sakea vai onkiko hän veteen piilotettua sakepulloa?
(sake ≈ japanlainen riisiviini) Tämä arvoitus ei koskaan selvinnyt.

Lomaisku – koe kanalavilinä. “Meikä sallii ulkona vaan, ok.
Ulkokanalan oma sileä kivi.”  “Ok Ilona, viekas älli mukana.”

Oliko Ulan iskemä kana Alvi? Ula: “Ilona, kesäkana Vilma kuoli.”

Perheellä oli kesäisin kanoja. Ula ja Ilona lähtivät yhdessä hakemaan munia. Kiukkuinen kana häiritsi munien keräämistä. Ulan silmiin osui kivi – mies päätti sillä hätyytellä kanaa. Huono onni jatkui, kivi osui Ilonan lempikanaan. Saalis, kuollut kana, ei munia.

NS. MÄKIN OVI KOLILLA AUKEAA

Ula:  “Moi, anna Ulalle vakiosäkki. Noille säkki munia, vo-kalaa.”
Leo:  “Mulla on kalaa – ei väkisin.”
Ula:   “Loimukala on iäksi velkana.”
Leo:  “Ula, vielä on kilo mansikkaa.”

Väki ns. kalamuonalle aikoi, sikäli kuin on ovella kamaa.
Ulan käsiala – melko vino, kai. On vielä kakkuasioilla, nam.

Kaikilla oli jo nälkä. Ula lähetettiin asioille. Kylällä asuu hyvä kaveri Leo, jolta hän usein saa apua. “Pikaruokalan” munat, vasta ongitut kalat ja mansikat Ula kiikutti mökin rappusille. Hän kirjoitti lappuun, että lähti vielä kakkua hakemaan. Ulan käsialaa ei ollut helppo lukea, Suvi oletti miehen menneen ulkohuussiin.

Selvä, Ula oli aina M-kokkina. Naisväen ilo – M-kokki (/ k-mikko) laulaa.
Suvi:  “Kai kokilla on Na-eväslimua? Äsken oli vain mokkaluilaa.”
 
Suvi:  “VL-kakku, iäinen oma, sala-ilo.”
Ula:   “Onko kuvan Las Limeä liikaa?”
Suvi:  “Nolo, lievä silakan maku, kai.”
Ula:   “Ainoa kokkausvälinemalli.”

Ula oli taitava kokki, mestari / multitalentti. Hän hyräili itsekseen, oli niin iloinen, kun sai loihdittua väelle herkullisen ruokahetken. Suvi halusi suolapitoista kivennäisvettä. Äsken hän oli juonut janoonsa kylmää kahvia. Jälkiruokana oli kakkukahvit.
Leon vaimo oli tehnyt valkosuklaa-lime kakun. Hän ohjeistanut Ulaa kostuttamaan kakkua limemehulla (mukana kuvallinen ohje irlantilaisesta mehusta). Jotta kakku olisi yllätys, Ula toteutti kostutuksen pihalla, salaa. Ainut kuppi oli oma koura, johon hän mehua kaatoi. Käsiä ei mies muistanut pestä … 

Väiski-lokki aamulla, onnea. Ula: “Saan ao. lokkikuvilla nimeä.”  Olga: “Ula, anna vielä lokki omaksi!”

Ula oli innokas luontoihminen ja tykkäsi kuvata tuttuja lintuja. Aamulla hän oli saanutkin hyviä kuvia lokista. Kakkua hakiessaan Ula kertoi lokista tutulle kyläläiselle. Tämä oli pyytänyt  saada tuon kuvan koneelleen. Ula lupasi.

 Ula:   “Leikkiväki – Nolo Sanalauma. Keksi luvallani, mikä on A. A. O.”

Ruokalevolla Ula innosti väkeä kisailemaan. Hän tykkäsi leikkiä sanoilla, oli siis sanaleikin aika. Jokainen sai sanoa vuorollaan 3 kirjainta. Toiset keksivät sanoista lauseen ja tehtävän.Tulevia muisteluiltoja varten tuo tekeminen sitten kuvattaisiin. Ulan vuoro. AAO → Asiallinen Aikuinen Outoilee. Ja tehtävänä oli juosta pihalla lenkki, asuna vain esiliina.

Ulan Mäkkivisio – eka nollaa. “Lainalokin kuva, komea lisä.”
Ula:  “Kuvani oli O. Mäkisen akalla. Eikä – Kolilla moni saa kuvan.”

Suvi:   “Kuvan källimies, aika noloa. Ulan ÄO: kovin sakea, k-a milli.”
Ula:     “Ai, kovin ilkeä akan mollaus”

Kisailu päättyi ja Ula meni koneelleen lähettämään lupaamaansa kuvaa. Hän siirteli kuvia paikasta toiseen. Tarkoitus oli tyhjätä yksi albumi, johon tulisi vain lokkikuvat. Hän lähetti tutulleen muutamia kuvia.

Pian tuli viesti … Mäkisen vaimo ei “tunnistanut” kuvan outoa lintua. Lähetettyjen kuvien mukana oli mennyt kisakuva. Siinä Ula ”lainalokki” juoksi pihalla hätäisesti kiedottu essu yllään. Suvi ei voinut olla
kommentoimatta …

EI LISÄVALOA – M. A. LINNAKUKKO

“Ok, ala keksiä Ulan valonimi” pyysi Ula.
“Ei lisävaloa – M.A. Linnakukko” oli Ekin Ehdotus.

Ula oli keväällä timpuroinut ulkorakennuksen, jossa saisi olla naisilta rauhassa. Miehet tekisivät siellä puutöitä tai korjasivat rikkoutuneita koneita. Ula tykkäsi pitää touhunsa salaisina ja naulasi oveen lapun: Hämärähommia, pääsy kielletty.

“Miesväki N-luolaan loikkaa. Seinän kamala kalliokuvio.
Kavala, imelä, iso linnaukko” kommentoi Suvi Anulle.

Suvi oli nimennyt rakennuksen nakuluolaksi. Hän oli kerran sisällä käynyt ja nähnyt olutpullon ja
seinäkalenterin … toista kertaa ei luolaan astuisi. Anu ei ollut siellä koskaan käynyt, voisi kurkistaa. 

VÄKki – Miesluolaan kolinaa, mikäli “Anu -kellokanava” soi.
Salaovi: linna / äkkikuolema. Väliaikainen M – salaloukko.

“Aikalisä – kanna muovikello. Käkikellon Au-osa valmiina “  kehoitti Ula.

Ulalle luola oli VÄKki – väkerryskunnossa kaiken ikää. Joku piti vahtia ja varoitti muita, jos Anu oli tulossa. Miehillä oli salainen projekti menossa. Seinällä oli siirrettävä hylly, jossa kiinteä kello … hyllyn takana salatilaa. Anu oli joskus toivonut käkikelloa ja miehet rakensivat hänelle kelloa 50v. lahjaksi.
Salaisuus ei saanut paljastua.

“Oluen mäski on liika kavala. Kisälli-Ulan kemia on kovaa” hauskuutti Eki poikia.
Lomaileva “kännikala” uskoi. “Salakänni voimaukolle, Kai” vinkkasi Ula Kaille.

Tuli ilta ja aika lopettaa kelloprojekti ja palata valoisaan maailmaan. Miehet joivat janoonsa
kivennäisvettä. Miehekkääseen tyyliinsä sanailivat juoneensa jotain “miestä väkevämpää.”

Alma:  “Iso-Kai on lenkillä, mukavaa.”
Ilona:  “Onko sulla vaikka Anilimeä?” 
Kalle:  “Nälk´ vikaa, ai. Onko se muilla?”
Ula:     “Salamileivän kokkailua on.”
Suvi:   “Voi nenä, kalalokki-Ula, sima.”

Tytöt viihtyivät sovellustensa parissa, molempia kiinnosti hauskat japanilaiset piirroshahmot.
Iltapalaa laittaessaan Suvi muisti, että sima oli vielä kellarissa. Ulan saalis, kaksi pulloa simaa.

Suvi:  “Ukko voi mennä – aika salilla. Nk. lisäaikaa ukon vaimolle.”
Ula:   “Mä olisin akalle kuskina oiva.”
Suvi:  “Lumi ok, nakkaa väliin Solea.”

Ula näki maalin “Save Koli, ok.”

Illalla porukalla muisteltiin edellisen talven tapahtumia. Ula oli ilmoittanut osallistuvansa lokakuussa Kolin Vaarojen Maratonille. Maassa oli lunta ja miestä alkoi kaduttaa. Suvi kävi yksin salilla jumpassa,
ei tarvetta kuskille.

Edellisenä iltana vaimo kannusti ja muistutti lisäämään aamulla vesilasiin 1 tl suolaliuosta. Mies jaksoi juosta ja pääsi maaliin. Suurten idoliensa tavoin hän tuuletti ja nakkasi kommentin englanniksi.

“Kiälimies ukko “Avaan, nolla” kailotti Suvi.
“Ikäukkomies avannolla ali” säesti Kalle.
“Se väli oli kuin kako Manala” totesi Ula.

Kyläyhdistys oli järjestänyt jäälle talvitempauksen. Vapaaehtoisia pyydettiin suullisesti ilmoittautumaan haluamiinsa lajeihin. Ula oli avannut suunsa väärällä hetkellä ja joutui sitteen osallistumaan kisaan.

Ulalla oli repussa pullo alkoholitonta kotikaljaa. Hän sanoi Suville avaavansa pullon tarkistaakseen
% – pitoisuuden.  Hups, niin oli Ula jo ilmoittautunut avantokisaan. Tehtävänä oli sukellus kahden
reiän välillä. Ikimuistoinen kokemus!

“Oi, Ulalla kivan komea sänki” hihkaisi Suvi.
“Meikä sanoo akalla vilukin. Vakaa m-kolo Ulan eliniäksi” mies kommentoi.

“Minä, sekoava unilokki alla” Ula vaikeroi.
“Univelkakolmio – iskän alaa” tuumaili Kalle. “Ok, sielläkin Ula vain mokaa” vinoili Eki.

Oli jo myöhäinen ilta ja aika mennä nukkumaan. Ula kömpi makuukoloonsa Suvin viereen.
Huomenna olisi uusi päivä ja uudet kujeet. Kaikki olivat ansainneet hyvät, levolliset unet …

Jostain kuului meteliä. Suvi lähti tarkistamaan ja löysi miehensä lattialta sylissään naulakko takkeineen . Ula oli ollut vessareissulla, horjahtanut ja ottanut takeista tukea … nyt mies lonkkaansa valitti.
Aamulla Ula kertoi unestaan, oli ostanut ison palan kerrostaloa.

VALOKISA – NÄKEMIIN ALAKULO

“Minä olen ukko vailla kisaa” aloitti Ula juttelun.    
“Eki-sällin klaani muovaa, ok?” innostui Eki.
“Valokisa – näkemiin alakulo” naiset myhäilivät.

Ulalla oli energiaa huonosti nukutun yön jälkeenkin. Hän halusi kisailla. Naiset ideoivat kylän miehille suunnistuskilpailun. Pitäisi etsiä rastit ja tehdä tiettyjä tehtäviä. Voittaja saisi mukavan palkinnon.

Ula oli väkisin lomakankea.
“Ukolla aina monivika-selkä” härnäsi Suvi.
“Ilkeä Kolin lomakiusa vaan” vähätteli Ula.

Kaatumisen jäljiltä kipeä lonkka hidasti Ulan juoksua. Kengässä ollut kivi haittasi sekin omalla tavallaan.

“Lanko, mikä sulle on vaikiaa?” kyseli Eki.
“Selviän omillani, Akaa-ukko. Siin´ ukko mollaa akan veliä!
No, loman liika välke kiusaa” sanaili Ula.
“Kivikenkä, sulla ainoa loma” kannusti Eki.

Eki oli huomannut Ulan hankalan tilanteen. Ulaa ensin harmitti Toijalassa syntyneen miehen vinoilu. Sitten hän tunnusti, että ei enää jaksaisi, mutta palkinto houkuttelee jatkamaan.

KISÄLLI VINKKAA, ENO LUMOAA.

“Keksi Ä-voimaa alikunnolla” Ula aneli.
“En usko nilkkiä, voimaa alla. Eli mä vinkkaan Koli-suolaa” kannusti Eki.

Ula kyseli, miten saisi lisää äijävoimaa. Ekillä oli pulloissa Masajon jaksamisjuomaa,
(¼ tl ruususuolaa, 3 rkl intiaanisokeria, 3 dl vettä) hän antoi Ulalle varapullonsa.

“Oi Ula, vikkelä, kamala sonni” Suvi ihasteli.
“Ula-isälle kova km-aika, onni” Ilona innosti.
“Nilsiän ukolla kova ME-aika” säesti Anu.

Naisväki seurasi Ulan vauhdikasta menoa, oli mies todellakin saanut lisää energiaa. Anu velmuili,
jotta veli voisi maailmalla edustaa syntymäkuntaansa.

“Mäenlasku – ain´ loiva loikka” Anu huikkasi.
“Kiellän, kumoan – kai ovi alas?” parahti Ula.
“Kovin kisa oli alamäen alku. No, käveli alas … maaliin ukko” hoputti Suvi.

Viimeinen rasti – näköalatornin rappuset ylös ja köysirataa pitkin alas. Ula pääsi kyllä helposti ylös,
sitten otti pelko vallan. Vähän nolona mies pakitti vaitonaisesti samoja rappusia pitkin maahan.

“No, Ula, emali- vai läkkisanko?” kysyi Suvi.

Kisa oli ohi ja yllätykseksi voittaja ei ollutkaan ensiksi maaliin tullut.
Yleisö halusi palkita kilpailijoista hauskimman, M. A. Ulan.

Voittaja sai valita palkintonsa kahden sangon välillä. Sangon sisältöä ei voinut tietää etukäteen. Aiempien kisailujen perusteella Ula veikkasi, että toisesssa olisi tulitikut ja toisessa tuikkukynttilä
– olihan kyseessä Valokisa.

“Ei lisävaloa – M. A. Linnakukko” ilmoitti Ula.
Ulan källi: “Vaimo, Ikea-sanko.” Nk. lisäaikaa vaimon ukolle.

Suvi ei ollut koskaan käynyt tuossa huonekalukaupassa. Ulan piti hakea käkikelloon Kuopiosta
jokin osa … hän keksi, että naisväestä “pääsee eroon” muutamaksi tunniksi, kun vie heidät Ikeaan.

Ulalla onnea: “Moikka Väiski.”

Loma oli ohi, ja lähdettiin Kuopiota kohti. Ula haaveili näkevänsä vilauksen jostain eläinkamustansa. Toive toteutui. Väiski-Lokki pyrähti autolle. Muita hymyilytti … lokki muistutti, että Ulan pitää vielä
vähän opetella valokuvien järjestelyä koneellaan.
Ula tuumasi itsekseen hymyillen “Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.”