Alkuperäinen lause: SANOILLA ON MUKAVA LEIKKIÄ
ULA – isäntä,  SUVI – vaimo, ILONA – tytär, KALLE – poika
ANU – ULAN sisko, EKI – siskon mies, ALMA – siskon tytär,  KAI – siskon poika       

Ula näki vaimonsa … ”Kolileka”
”Kamala, kun noilla voi iskeä.”
”Vika, EA – Anu, mä kosin Kolilla” ilmoitti Ula siskollensa.

Leikkisä, sanavalmis Ula oli nuorena ollut tansseissa siskonsa kanssa. Hänen katseensa oli osunut tiettyihin silmiin. Sydän jyskytti voimalla. Ula tiesi kohdanneensa tulevan vaimonsa. Nuori mies suunnitteli kutsuvansa tytön mukaansa Kolille.

“Kas noin, Ula-veli, äkkilomaa”.
”Aikalisä, vkl alkoi, Manu-eno”.
”Enos´ kävi aina Kolilla, muka” huikkasi Anu.
“Mikä Kolin Ula-veli, sanokaa” kysyi Alma.
“Alma, keväisin koluan Kolia.”
”Komea kilinä kasvoilla, Anu.
”Kiva Koomi -nenulisä akalla” vitsaili Ula.
“Ula, käsivoimia – kanna kello” muistutti Suvi.

Ulan Anu-sisko piipahti Alma-tyttärensä kanssa veljensä pihassa, kun näki tämän autoa pakkaamassa. Ula oli kutsunut siskonsa perheineen Kolille lomalle.

Almalle mies oli aina ollut Manu-eno. Ula huomasi Anun valkean nenäkorun … ei malttanut olla kiusoittelematta, että saattoi olla tippa australialaista juotavaa jogurttia jäänyt siskon nenän päähän. Suvi toi miehelle keittiöön unohtuneen rannekellon.

“Mulla kesä on valon ikiaika.
Valo, eläinkamuni, silo akka.
Ilo, onni, sievä kukka maalla.
Aa… loman elävin kukkaisilo.
Ilo, vallan keski-iän kumoaa.”

Ula sanoitti ajatuksiaan kesästä ja lomasta.
Sanaseppona vallan runoilemaan innostui.

Kalle oli oiva kuski. “Anna mä” pyysi poika.
“Ikä on vain maksuiloa, Kalle.
”Lue, iskän viikon loma alkaa”.
 ”Lomaa – elo kuin silkkiä vaan.
 Elän salaa mun (k)iloviikkoa” lauleli isä.

Kalle oli juuri saanut ajokortin ja halusi toimia kuskina. Lomamatkan bensat maksoi isä, muut omat ajonsa poika maksoi itse. Kallella oli kysyttävää reitistä, isä antoi tälle kartan käteen. Isän ajatukset olivat jo lomassa.

“Oli kivaa lomakuskina – elän” sanoi Kalle innoissaan.
“Kamu-Veka on länkiasioilla.
Valokki-sika on laumaeläin.
Sika näki koilauman ovella.
Äkkimelua – sialla kova onni” luetteli Ula havaintojaan.

Perillä eläinrakas Ula ehti havaitsemaan naapuritilan tapahtumia.

“Aiko-kana läiski mun ovella.
Se kana kuoli. Mikä on vialla?
Avaa kolo – kuka nieli silmän?”

Kanalasta kuului kolinaa ja lapsen hätääntynyt ääni.
Ula päätti auttaa naapuria ja meni katsomaan.  

“Silmäilen kanaovia, lukkoa.
Ilona, avaa sinä kelmi lukko” pyysi Ula.
“Siellä oli kiva kanamuna, ok.
Isän oma ilo, kalkkuna Eva-Li.”

Lukko oli auennut, eläimet pääsivät oven toiselle puolelle.
Naapuri oli ylpeä kalkkunastaan, joka oli hiljan muninut.

Novan akka lauloi iskelmiä.
Lavamoka-käki lauloi ensin.
Miko-naakka lauloi sävelin.
Sävel-lokki oli aina mukana.
Soma akkakin lauloi livenä.
“Äsken Kalavaimokin lauloi.
Käsken Kolivaimoni laulaa” hauskuutti Ula.
“On Suvi-akalla keko LA -nimiä” virnui Anu.

“Oi, Suvi, kiellä kamala konna.”
Anova O-k: “Laula Liskin kimeä” naukui katti.
“Voin laulaa nokka-iskelmiä” ilmoitti Suvi.
“Mikä Suvi-ilo akkana enolla” kommentoi Kai.

Matkalla autossa melusi radio. Ula tykkää lintujen laulusta ja vaimonsa balladeista. Suvilla oli monia lempinimiä (LA, love always). Ovaali-katti ei tykkää käskemisestä ja päättää juksata isäntää.

Ovaali-katti ei tykkää käskemisestä ja päättää juksata isäntää. Ja niin vaimo lauleli Lappareiden (Lapinlahden Linnut) lauluja.

“Anu, kellä on iso, kamala kivi?” kyseli Ula.
“Ulako mäiski avanne-kollia?” ihmetteli Anu.
“No, Ula nakkasi omia kivellä” vastasi Suvi.
“OE – minä nolla, kiva kalakisu.
Kisun Lola-emä vainaa, lokki” muisteli Ula.

Ula ei tykännyt kissan metkuilusta, päätti kollille kostaa. Tähtäsi kattia kivellä, huti meni. Eläinrakasta miestä kadutti. Se OnnettomuuksienEhkäisy sentään onnistui. Ovaalin syntyminen oli ollut ihme … lokki oli nokkinut Lolan vatsaa. Emä ja muut poikaset menehtyivät silloin.

KUKA / MIKÄ SE AIVAN NOLLA OLI?

Osame-källi = kuiva kalaonni.

Edellisellä kerralla ei tullut kalaa … Kolilla kalatkin olivat innostuneet seuraamaan Tokion kisoja. Ne päättivät opettaa Ulalle yhden sanan japania. Osame ≈ viimeinen, loppu. Nyt Ula päätti kokeilla onneaan uudestaan.

“Oi velka”, läksi Ula onkimaan.
Ovaali-kolli änkesi mukaan. 
Ula viskoi NL-ikälamaonkea.
Kamala Kolionki eväsi Ulan.

Kova käsittely oli vanhalle hollantilaiselle ongelle liikaa, se katkesi.
Yhteistyö Ulan kanssa päättyi.

Ula velkoi kalaa omin käsin.
“Kello-Ula kaivaa omin käsin” ilkkui Suvi.
Ula vinoili “mä kosken kalaa”.
“Kas, väliin nolo, muikea kala” houkutteli Ula.

Ula päätti olla tällä kertaa voittaja. Innoissaan mies kävi laiturille makaamaan
ja tavoitteli kaloja sormiensä väliin. Kello oli ranteessa edelleen.

Ekokalman väki oli kiusana.
Lomalla vaani näkki – uiko se?
Oliko mun Eva-näkki asialla?
Ula näki: “se oli kovin kamala”
Ula: “alani NM-lakko voi iskeä.”
“Eli Ulan kalamoka – käsi vino!
Ulalla monikone – käsivikaa” tuumaili Suvi.
“Eno lomalla – käsikivun aika” lohdutti Alma.

Huono onni jatkui, käteen tarttui näkki. Kalastelu päättyi.
Tekstiviestien tekeminen oli uhattuna (NM, no message).
Sormi oli arka. Saalis, ei kalaa.

  Vaimon källi: “sakea Ula onki.”
”Milloin ukon kalaeväsaika? velmuili Suvi.
Vikkelä-Ulan onkiloma-asia” oli Ulan vastaus.

Nyt oli vaimon vuoro arvuutella. Oliko mies sakea vai onkiko hän piilotettua pulloa?
(sake ≈ japanlainen riisiviini) – Tämä arvoitus ei koskaan selvinnyt!

Lomaisku – koe kanalavilinä.
Ulkokanalan oma sileä kivi.
“Meikä sallii ulkona vaan, ok” jutteli Ula.
“Ok Ilona, viekas älli mukana” kujeili isä Ilonalle.
Oliko Ulan iskemä kana Alvi?
“Ilona, kesäkana Vilma kuoli” ilmoitti isä nolona.

Perheellä oli kesäisin kanoja. Ula ja Ilona lähtivät hakemaan munia. Kiukkuinen kana häiritsi
munien keräämistä. Ulan silmiin osui kivi – mies päätti sillä hätyytellä kanaa. Huono onni jatkui,
kivi osui Ilonan lempikanaan. Saalis: ei munia.

NS. MÄKIN OVI KOLILLA AUKEAA

“Moi, anna Ulalle vakiosäkki.
Noille säkki munia, vo-kalaa” teki Ula tilauksen.
“Mulla on kalaa – ei väkisin” kauppasi Osmo.
“Loimukala on iäksi velkana” sanoi Ula kieltä lipoen.
“Ula, vielä on kilo mansikkaa” huikkasi Osmo hymyillen.
Väki ns. kalamuonalle aikoi, sikäli kuin on ovella kamaa.
Ulan käsiala – melko vino, kai.
”On vielä kakkuasioilla, nam” tuumasi Suvi.

Kaikilla oli jo nälkä ja Ula lähetettiin asioille. Kylällä asuu hyvä kaveri Osmo, jolta hän sai apua. “Pikaruokalan” munat, loimukalan, vasta ongitut kalat ja mansikat Ula kiikutti mökin rappusille, ja kirjoitti lapun, että lähti vielä kakkua hakemaan. Ulan käsialaa ei ollut helppo lukea, Suvi oletti miehen menneen ulkohuussiin.

Selvä, Ula oli aina M-kokkina.
Naisväen ilo – M-kokki / k-mikko laulaa.
“Kai kokilla on Na-eväslimua?
Äsken oli vain mokkaluilaa” huokaili Suvi.
“VL-kakku, iäinen oma, salailo” myhäili Suvi itsekseen.
“Onko kuvan Las Limeä liikaa?” kyseli Ula.
“Nolo, lievä silakan maku, kai” sai Suvi hymyltään vastattua.
“Ainoa kokkausvälinemalli” puolustautui Ula.

Ula oli taitava kokki, mestari / multitalentti. Hän hyräili itsekseen, oli niin iloinen, kun sai loihdittua väelle herkullisen ruokahetken. Suvi oli juonut janoonsa kylmää kahvia. Nyt hän halusi suolapitoista kivennäisvettä.

Jälkiruokana oli kakkukahvit. Tea, Osmon vaimo, oli tehnyt vanilja-lime-kakun ja ohjeistanut Ulaa kostuttamaan kakkua limemehulla (mukana kuvallinen ohje irlantilaisesta mehusta). Jotta kakku olisi yllätys, Ula kostutti pihalla, salaa. Ainoa mittaväline oli oma koura, johon hän mehua kaatoi. Käsiä ei mies muistanut pestä …

”Väiski-lokki aamulla, onnea.
Saan ao. lokkikuvilla nimeä”  kertoi Ula kylällä.
“Ula, anna vielä lokki omaksi!” oli Tea pyytänyt.

Ula oli innokas luontoihminen ja tykkäsi kuvata lintuja. Aamulla oli saanut hyviä kuvia lokista.
Ula kertoi kakkua hakiessaan lokista Tealle, joka pyysi saada tuon kuvan koneelleen. Ula lupasi.

Leikkiväki – Nolo Sanalauma.
”Keksi luvallani, mikä on A-A-O” virnuili Ula.

Ruokalevolla Ula innosti väkeä kisailemaan. Hän tykkäsi leikkiä sanoilla, oli siis sanaleikin aika.
Jokainen sai sanoa vuorollaan 3 kirjainta ja toiset keksivät sanoista lauseen ja tehtävän.
Tuo tekeminen sitten kuvattaisiin.

Tuli Ulan vuoro. A-A-O → Asiallinen Aikuinen Outoilee. Tehtävänä oli juosta pihalla lenkki,
asuna vain esiliina.

Ulan Mäkkivisio – eka nollaa.
“Lainalokin kuva, komea lisä” oli Tea viestittänyt.
“Kuvani oli O. Mäkisen akalla.
Eikä – Kolilla moni saa kuvan” tuskaili Ula.

“Kuvan källimies, aika noloa.
 Ulan ÄO: kovin sakea, k-a milli” vitsaili Suvi.
“Ai, kovin ilkeä akan mollaus” parahti Ula.

Kisailu päättyi ja Ula meni koneelleen lähettämään lupaamaansa kuvaa. Hän siirteli kuvia paikasta toiseen. Tarkoitus oli tyhjätä yksi albumi, johon tulisi vain lokkikuvat. Hän lähetti Tealle muutamia kuvia.

Pian tuli viesti. Tea ei tunnistanut kuvan ”outoa” lintua. Kuvien mukana oli ollut kisakuva,
jossa Ula kirmasi pihalla hätäisesti kiedottu essu yllään.

EI LISÄVALOA – M. A. LINNAKUKKO

“Ok, ala keksiä Ulan valonimi” pyysi Ula.
“Ei lisävaloa – M.A. Linnakukko” oli Ekin Ehdotus.

Ula oli keväällä timpuroinut ulkorakennuksen, jossa saisi olla naisilta rauhassa.
Miehet tekisivät siellä puutöitä tai korjasivat rikkoutuneita koneita. Ula tykkäsi pitää touhunsa
salaisina ja naulasi oveen lapun: Hämärähommia, pääsy kielletty.

“Miesväki N-luolaan loikkaa.
Seinän kamala kalliokuvio.
”Kavala, imelä, iso linnaukko” kommentoi Suvi Anulle.

Suvi oli nimennyt rakennuksen nakuluolaksi. Oli kerran sisällä käynyt ja nähnyt olutpullon
ja seinäkalenterin … toista kertaa hän ei luolaan astuisi. Anu ei ollut siellä koskaan käynyt,
voisi ovelta kurkistaa. 

  Väkki – Miesluolaan kolinaa,
  mikäli “Anu -kellokanava” soi.
  Salaovi: linna / äkkikuolema.
  Väliaikainen M – salaloukko.

“Aikalisä – kanna muovikello.
Käkikellon Au-osa valmiina “  kehoitti Ula.

Ulalle luola oli Väkki – väkerryskunnossa kaiken ikää. Joku piti vahtia ja varoitti muita, jos
Anu oli tulossa. Miehillä oli salainen projekti menossa. Seinällä oli siirrettävä hylly, jossa
kiinteä kello … hyllyn takana salatilaa.

Anu oli joskus toivonut käkikelloa ja miehet rakensivat hänelle kelloa 50v. lahjaksi.
Salaisuus ei saanut paljastua.

“Oluen mäski on liika kavala.
Kisälli-Ulan kemia on kovaa” hauskuutti Eki poikia.
Lomaileva “kännikala” uskoi.
“Salakänni voimaukolle, Kai” vinkkasi Ula Kaille.

Tuli aika lopettaa kelloprojekti ja palata valoisaan maailmaan. Miehet joivat janoonsa
kivennäisvettä. Miehekkääseen tyyliinsä sanailivat juoneensa jotain “miestä väkevämpää.”

“Iso-Kai on lenkillä, mukavaa.
Onko sulla vaikka Anilimeä?” kyseli Alma Ilonalta.
“Nälk´vikaa, ai. Onko se muilla?” ilmoitti Kalle.
“Salamileivän kokkailua on” oli Ulan vastaus.
“Voi nenä, kalalokki-Ula, sima” huudahti Suvi.

Tytöt viihtyivät sovellusten parissa, molempia kiinnosti japanilaiset piirroshahmot.
ltapalaa laittaessaan Suvi muisti, että sima oli vielä kellarissa. Ulan saalis, kaksi pulloa simaa.

“Ukko voi mennä – aika salilla.
 Nk. lisäaikaa ukon vaimolle” ilakoi Suvi.

“Mä olisin akalle kuskina oiva” yritti Ula.
“Lumi ok, nakkaa väliin Solea” kannusti Suvi.
Ula näki maalin “Save Koli, ok.”

Illalla muisteltiin edellisen talven tapahtumia. Ula oli halunnut osallistua lokakuussa Kolin Vaarojen Maratonille. Maassa oli lunta ja miestä vähän kadutti. Edellisenä iltana vaimo kannusti ja muistutti lisäämään aamulla vesilasiin 1 tl suolaliuosta.

Mies jaksoi juosta ja pääsi maaliin. Suurten idoliensa tavoin tuuletti ja nakkasi kommentin englanniksi.

“Kiälimies ukko “Avaan, nolla” kailotti Suvi.
“Ikäukkomies avannolla ali” säesti Kalle.
“Se väli oli kuin kako Manala” totesi Ula.

Kyläyhdistys oli järjestänyt jäälle talvitempauksen. Vapaaehtoisia pyydettiin suullisesti ilmoittautumaan haluamiinsa lajeihin. Ula oli avannut suunsa väärällä hetkellä ja joutui siten kisaan mukaan.

Ulalla oli repussa pullo alkoholitonta kotikaljaa. Hän sanoi Suville avaavansa pullon ja tarkisti
% – pitoisuuden.  Hups, niin oli Ula jo ilmoittautunut avantokisaan. Tehtävänä oli sukellus kahden
reiän välillä. Ikimuistoinen kokemus!

“Oi, Ulalla kivan komea sänki” hihkaisi Suvi.
“Meikä sanoo akalla vilukin.
 Vakaa m-kolo Ulan eliniäksi” mies kommentoi.

“Minä, sekoava unilokki alla” Ula vaikeroi.
“Univelkakolmio – iskän alaa” tuumaili Kalle.
“Ok, sielläkin Ula vain mokaa” vinoili Eki.

Oli aika mennä nukkumaan. Ula kömpi makuukoloonsa Suvin
viereen. Huomenna olisi uusi päivä ja uudet kujeet.

Jostain kuului meteliä. Suvi lähti tarkistamaan ja löysi miehensä
lattialta naulakko takkeineen sylissään. Oli ollut vessareissulla,
horjahtanut ja ottanut takeista tukea … lonkkaa valitti.

Aamulla Ula kertoi unestaan, oli ostanut ison palan kerrostaloa.

VALOKISA – NÄKEMIIN ALAKULO

“Minä olen ukko vailla kisaa” aloitti Ula juttelun.    
“Eki-sällin klaani muovaa, ok?” innostui Eki.
“Valokisa – näkemiin alakulo” naiset myhäilivät.

Ulalla oli energiaa huonon yön jälkeen. Hän halusi kisailla. Naiset ideoivat kylän miehille suunnistuskilpailun. Piti etsiä rastit ja tehdä tiettyjä tehtäviä. Voittaja saisi palkinnon.

Ula oli väkisin lomakankea.
“Ukolla aina monivika-selkä” härnäsi Suvi.
“Ilkeä Kolin lomakiusa vaan” vähätteli Ula.

Kipeä lonkka hidasti ja kengässä ollut kivi haittasivat juoksua.

“Lanko, mikä sulle on vaikiaa?” kyseli Eki.
“Selviän omillani, Akaa-ukko.
Siin´ ukko mollaa akan veliä!
No, loman liika välke kiusaa” sanaili Ula.
“Kivikenkä, sulla ainoa loma” kannusti Eki.

Eki oli huomannut Ulan hankalan tilanteen. Ulaa ensin harmitti
Toijalassa syntyneen miehen vinoilu. Sitten hän tunnusti, että ei enää jaksaisi, mutta
palkinto houkuttelee.

KISÄLLI VINKKAA, ENO LUMOAA.

“Keksi Ä-voimaa alikunnolla” Ula aneli.
“En usko nilkkiä, voimaa alla.
 Eli mä vinkkaan Koli-suolaa” kannusti Eki.

Ula kyseli, miten saisi lisää äijävoimaa. Ekillä oli pulloissa Masajon jaksamisjuomaa,
(¼ tl ruususuolaa, 3 rkl intiaanisokeria, 3 dl vettä) hän antoi Ulalle varapullonsa.

“Oi Ula, vikkelä, kamala sonni” Suvi ihasteli.
“Ula-isälle kova km-aika, onni” Ilona innosti.
“Nilsiän ukolla kova ME-aika” säesti Anu.

Naisväki seurasi Ulan vauhdikasta menoa, oli mies saanut energiaa. Anu velmuili,
jotta veli voisi maailmalla edustaa syntymäkuntaansa.

“Mäenlasku – ain´ loiva loikka” Anu huikkasi.
“Kiellän, kumoan – kai ovi alas?” parahti Ula.
“Kovin kisa oli alamäen alku.
 No, käveli alas … maaliin ukko” hoputti Suvi.

Viimeinen rasti – näköalatornin rappuset ylös ja köysirataa pitkin alas. Ula pääsi ylös,
sitten otti pelko vallan. Mies pakitti ylväästi rappusia pitkin maahan.

“No, Ula, emali- vai läkkisanko?” kysyi Suvi.

Kisa oli ohi ja yllätykseksi voittaja ei ollutkaan ensiksi maaliin tullut.
Yleisö halusi palkita kilpailijoista hauskimman, M. A. Ulan.

Voittaja sai valita palkintonsa kahden sangon välillä. Sangon sisältöä ei voinut tietää etukäteen. Aiempien kisailujen perusteella Ula veikkasi, että toisesssa olisi tulitikut ja toisessa tuikkukynttilä
– olihan kyseessä Valokisa.

“Ei lisävaloa – M. A. Linnakukko” ilmoitti Ula.
Ulan källi: “Vaimo, Ikea-sanko.”
Nk. lisäaikaa vaimon ukolle.

Suvi ei ollut koskaan käynyt tuossa huonekalukaupassa. Ulan piti hakea käkikelloon Kuopiosta
jokin osa … hän keksi, että naisväestä “pääsee eroon” muutamaksi tunniksi, kun vie heidät Ikeaan.

Ulalla onnea: “Moikka Väiski.”

Loma oli ohi, ja lähdettiin Kuopiota kohti. Ula haaveili näkevänsä vilauksen jostain eläinkamustansa. Toive toteutui. Väiski-Lokki pyrähti autolle. Muita hymyilytti … lokki muistutti, että Ulan pitää vielä
vähän opetella valokuvien järjestelyä koneellaan.

Ula tuumasi itsekseen hymyillen
“Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.”