Postaus päivitetty 31.8.2024 | Alkuperäinen julkaistu 23.1.2024

“Presidentinvaalit 2018 ja hapuileva puoluevalinta” tuumaili Eva. Nuorena tämä tyttö oli hevari, musiikkimakunsa oli niin metallivoittoista. Kesäisin vauhdinhuuman humisevassa tuulessa takasi pinkki kevari, ruostevapaana kimalteleva kevytmoottoripyörä. Ei tarvinnut päätään vaikeilla valinnoilla vaivata – oli muuta ajateltavaa. 6 vuoden päästä sitten äänestän.

Eva on aina asunut Helsingin keskustassa. Kaupunkilaistytölle liikennevalot ja raitiotievaunut olivat arkipäiväisiä asioita. Katujen nimet olivat hyvin tiedossa, tutuin kotikatu Bulevardi. Kalevankadulla sijaitseva lukio oli vain kivenheiton päässä, matka oli ratkaiseva lukiovalinnan aikoina.

Kotona olohuoneessa oli tilaa hallitseva suuri perhevalokuva. Siinä hymyilivät tuumaileva äiti, tukevahko isä ja ujosteleva pikkutyttö. Perhe oli suvaitsevainen ja hyvin toimeentuleva. Toisessa kuvassa seisoi rukoileva ja harkitseva, kansaa palveleva isoisä.

Äiti oli töissä apteekissa ja tiesi parhaat lääkevalmisteet tyttären kutisevaan ihottumaan. Isä toimi taidevalajana omassa yrityksessään. Isoisä oli aikanaan tullut evakkona Karjalasta Suomeen ja toiminut evankelistana. Jouluevankeliumin lukeminen kuuluikin perheen traditioihin.

Kerrostalossa pääsi hissillä helposti ylös ja alas. Rappusissa juokseva Eva-tyttö tosin harvemmin kolisevaa hissiä käytti – yksi karmaiseva tuolihissin jumittuminen laskettelukeskuksessa riitti. Silloin laskijoiden evakuointi tuntui ikuisuudelta, vaikka laitevalmistaja parhaansa tekikin.

Lapsuuden ja nuoruuden kesät kuluivat Eeva-serkun luona maalaismaisemissa maitotilan touhuissa. Maalla oli tilaa leikkiä ja kirmailla. Omat vaaransa sielläkin oli, liikkuvia työkoneita piti varoa eikä maasto ollut käärmevapaata aluetta. Tottelevainen kesävieras oli aina tervetullut taloon.

JUUREVAA MAALAISELÄMÄÄ

Isompana Eva sai tehdä uuden aluevaltauksen, hän sai osallistua maatilan töihin. Urheileva tyttö tykkäsi fyysisestä työnteosta ja sitä kesät paljon sisälsivätkin. Heinäpellolla sai hikoilla ja traktorilla sai ajella. Elevaattorilla nostettiin lehmille rehua navetan ylisille. Maalaiselämää ihaileva tyttö viihtyi hyvin.

Kerran Eva lähetettiin asioille. Hänen piti käydä ostamassa kirjevaaka, kierrevatkain ja kojevastake. Vaaka ja vatkain löytyivät, kolmas tuotti ongelmia. Ei ollut teinitytöllä tietoa, mitä ja mistä tulisi ostaa. Lopulta Eva löysi oikean kaupan. Myyjän ilmeily ja vangitseva, läpitunkeva katse teki olon hankalaksi.

Punasteleva tyttö sopersi asiansa ja sai tarvittavan sähkötarvikkeensa. Punaisia poskia potevaa tyttöä nuoren miehen käytös harmitti. Hän päätti ottaa käyttöönsä sarkasmin, purevan ivan.

Tyttö keksi nasevan konstin näpäyttää ja poistuessaan päätti maksaa potut pottuina. Hän toivotti myyjälle hyvää matkaa ja lupasi hommata tälle menolipun huitsin Nevadaan! Tyttö näki salskean, vartevan myyjän silmien laajenevan teevadin kokoisiksi. Miehestä tuli mumiseva muumio.

Eva oppi itsevarmasti käsittelemään matelevaa, mulkoilevaa IEVA-lehmää sitä laitumelle viedessään. Olikohan tuo jeevanan lehmä saanut nimensä 1980- ja 1990-luvulla maatalousnäyttelyissä käytetystä tietokoneohjelmasta?

Naapuritilan hevosella sai jännityksestä tutiseva kaupunkilainen opetella ratsastamaan. Tutuksi tuli myös eräs tungetteleva “kaima”. Tämä EVA osoittautui virusarteriitiksi, hevosten tartuntataudiksi. Muitakin kaimoja on ….

Naapurissa oli kerran vaihto-oppilas. Silloinen Suomen sateinen kesä oli tälle palelevalle, kuumaan ilmastoon tottuneelle pojalle riipaiseva kokemus. Tytöt veivät pojan puuttomalle avosuolle, nevalle kutevan sammakon kutua katsomaan. Kylmyydestä kaliseva poika ei tilanteesta nauttinut.

Lämpöisenä päivänä poika vietiin sienimetsään. Tievatupaskynsikäs oli Evallekin uusi laji. Silloin jo paremmin tarkeneva, suomen kieltä aloitteleva poika nauratti tyttöjä sanoillaan. Hankalia olivat sanat, joissa oli aste- ja äännevaihteluja. Asiaan kuulumattomat, irrelevantit sanat tekivät puheesta muhevaa kuunneltavaa.

Hyvässä muistissa ovat vielä ne askarevapaat, päivät, jolloin ei ollut Evan vuoro touhuta navetassa. Vapaudesta otettiin irti kaikki mahdollinen. Venevajasta haettiin soutuvene ja lähdettiin järvelle. Iän karttuessa arkisin huristeltiin luontevasti kevarilla. Hoikkaa, luisevaa serkkua oli helppo kyydittää. Kaarevat kurvitkin selvitettiin hujauksessa.

Lauantaisin rutisevalla, natisevalla polkupyörällä poljettiin läheiselle tanssilavalle. Ajoittain tytöt saivat nauttia vaatteilla koreilevasta ja huikentelevaisesta elämästä. Roteva ja harteva Eva oli varmasti hemaiseva näky kesämekossaan. Tansseja opettelevalla tytöllä riitti tanssittajia, elämä hymyili. 

Lue myös tämä: POSKESSA KIELTÄ KIEPUTIN

KALEVALASTA KULLAN KAINALOON

Eva oli aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Tiedossa olivat muun muassa Eva, Elinkeinoelämän valtuuskunta (ajatushautomo, tavoitteena edistää yhteiskunnan pitkän aikavälin menestystä ja Keva (eläkelaitos, Suomen suurin eläkevakuuttaja).

Politiikka sinänsä ei Evaa houkutellut. Tulevaisuuden työssään hän halusi olla liike-elämän palveluksessa. TEVA (tekstiili- ja vaateala) voisi olla kiinnostava. (eikä puhuta hirvestä, teva on vanhaa suomea ja tarkoittaa uroshirveä). Eva halusi vaikuttaa tuotevalikoimiin ja ylikansallisten yritysten tuotevastuuasioihin.

Myös eri muovimateriaalien käyttökohteet kiinnostivat (kaima EVA on käytössä jalkineiden valmistuksessa ja PEVA suihkuverhoissa). Kauppatieteitä opiskelevalle tutuiksi tulivat termit devalvaatio (valuutan arvon heikentäminen) ja revalvaatio (arvon vahvistaminen).

Näiden vaikutukset yritysten liikevaihtoon tulivat selviksi. Yrittäjän eläkevakuutuskoukeroihinkin tutustuttiin. Kaima EVA eli
taloudellinen lisäarvo (engl. economic value added) kuvaa yrityksen toiminnasta omistajille syntyvää lisäarvoa. Tämä kaima jäi varmasti opiskelijana Evalle mieleen.

Kesätöiden jälkeen Eva vietti osan lomasta moottoripyörällä pitkin Suomea viilettäen ja ystäviä tapaillen. Tutuiksi tulivat Sievarinkatu Harjavallassa, Tievakatu Rovaniemellä ja Evantori Varkaudessa. Ajotauot ja ruokailut tapahtuivat jonkin kestikievarin ravitsevan aterian äärellä.

Muu loma kului ulkomailla. Euroopan kohteena oli ensin Bulgaria, jossa on käytössä levat. (1 leva ≈ 0,51 €). Toinen oli Ukrainan Sevastopol Krimillä. (1 hryvnia ≈ 0,024 €). USAn matkalla Eva ehti tutustua myös paikalliseen “kaimaan”, pieneen Evan kaupunkiin Alabamassa.

Opiskelijoille sattui ja tapahtui. Podettiin lohkeilevaa kynsilakkaa tai katkeilevaa muistia, joskus kirpaisevasta kivusta muistuttelevaa nilkkaa. Eikä poukkoileva ajatustenjuoksu keskittymistä mairittelevasti aina edistänyt. Särkylääkkeillä oli lähinnä lumevaikutus, ei juurikaan apua.

Eräskin illanvietto sujui vähemmän suunnitellusti. Yleensä harkitsevainen Eva teki virhevalinnan kenkien kanssa ja löysi itsensä kaltevalta kadulta hajareisin istumassa. Farkkujen ratkeilevasta takasaumasta pilkottelevat pinkit pikkarit olivat sen illan vallitseva puheenaihe. Tyttö tosin oli asiasta tietämätön. Hän harmitteli tanssia haittaavaa kipua jalassaan.

Kiva ilta kavereiden kanssa jutellen vaihtuikin aamulla toisenlaiseen KiVaan, hän päätyi Kiirevastaanotolle. Jalka oli kipeä ja turvoksissa. Eva oli onnekas ja sai varattua ajan samalle päivälle.

Siinä omaa vuoroa odottaessaan hän luki muutamia esitteitä. Yksi kertoi jalan revaskularisaatiosta, verenkiertoa parantavasta toimenpiteestä. Toinen käsitteli Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvevakioituja menoja. Noitakin tietoja saattaa joskus jokainen tarvita, tai sitten ei.

Lievän venähdyksen ja ruhjevamman hoito-ohjeita luetteleva lääkäri oli hyvin asiantunteva. Lähinnä Evan mieleen jäivät lepo ja karnevaalihumun vältteleminen. Lisäksi hän sai kehotuksen nilkassa olevan ulkonevan luomen poistattamiseen. 

Oman toiminnan ja ajankäytön arvioiminen, evaluonti, teki Evasta itseään suojelevan. Hän tulisi olemaan seuraavista hauskanpidoista poissaoleva. Myös kahvakuulat ja lannevanne saivat kerätä pölyä nurkassa kaikessa rauhassa. Nyt oli aikaa tutustua tarkemmin kansanrunoihin ja Kalevalaan.

Kirjastossa häntä vastaan tuli nuori, komea mies. “Terveisiä Huitsin Nevadasta”, sanoi vastaantulija. Samassa Eva tunnisti miehen ja tunsi punan nousevan poskilleen. Jalkaansa potevana hän ei päässyt tilanteesta pakenemaan – kohtalo puuttui tukevasti peliin!

Siinä syntyi hyvinkin jouhevaa juttelua. Kirjoja Eva luuli hakevansa, mutta lainaus unohtui. Se ei ollutkaan enää relevanttia, olennaista – poukkoileva kiinnostus kohdistuikin muualle. Kirjastossa ei sopinut olla puliseva, poriseva papupata. Puhevapaudesta nautittiin sitten läheisessä kahvilassa.

Uusi tuttavuus kiinnosti yhä enemmän. Nuoruusaikojen pontevasti kapeneva ajattelutapa oli tehnyt Evasta “mielipidevangin” omassa päässään. Nyt hän soi itselleen hetken “koevapauden” ja suhtautui mieheen sovittelevasti. Mies ei ollutkaan mikään tunkeileva, tunnevammainen itsevaltias.  

AVATUT JA SULJETUT KIRJEKUORET

Mies kertoi nimekseen Evander Evald Varteva. Hän oli hiljan muuttanut pääkaupunkiin ja toimi myyjänä asevarusteita myyvässä liikkeessä. Nimien samankaltaisuus ja se aiempi huvittava kohtaaminen takasivat sen ettei hiljaisia hetkiä ollut. Evaan hauskoja jutteleva, kiusoitteleva ja kitaraa soitteleva mies teki vaikutuksen – tyttöhän ihastui. Molempien aaltoilevat ajatukset saivat heti vastakaikua. Siinä jo suunniteltiin uusia tapaamisia

Sitten Suomikin kohtasi koronapandemian, johon monen oletettiin kuolevan. Elämää rajoitettiin monin tavoin. Media luetteli päivittäin tautitapausten esiintyvyyttä, prevalenssia. Paljon ulkoilevalle Evalle se tiesi rauhallisia koti-iltoja musiikki ja Gevalia-kahvi seuranaan. Kotona levysoittimessa, levarissa saattoi pyöriä Korisevan Arjan tai Dahlgrenin Evan LP-levyjä. Toisinaan Evan villimpi puoli pääsi vauhtiin. Silloin soi Evakkoreki, Ievan polkka tai Levanterin laulu.

Onneksi nuoret saivat tavata toisensa ja usein Eva odottikin portaissa kopistelevan miehen saapumista. Yhteisiin hetkiin kuului muun muassa musiikkivideoiden katselua. Usein soi KS Havisankarin “Jeevana” ja Mutjanga Benan “Vevari.” Illan päätteeksi kuunneltiin Nightwishin “Eva.”

Siitä tuli heidän elämänsä biisi. Googlekin heitä auttoi: Nimi Eva tarkoittaa “elämistä”.
Eva: toimintakeskeinen, energinen, innostunut, rohkea, innovatiivinen …
Evander: aktiivinen, pätevä, vakava, onnekas, luova …

Intialainen toimintaelokuva Yevadu oli rohkaiseva … Evander uskaltautui lähemmäs ja antoi ensisuudelmansa. Hetkeen ei mies uskaltanut hievahtaa. Torjuntaa uumoilevana hän pelkäsi,  että homma menisi revalleen, epäonnistuisi. Ele ei tuntunut Evasta tunkeilevalta. Ihanasti suuteleva mies ei muuttunut sammakoksi – vakka oli kantensa löytänyt!

Elämä koronan jälkeen alkoi palautua normaaliksi. Evander sai tilaisuuden hyvitykseen, revanssiin. “Ei ketulta keinot lopu” tuumasi harkitseva mies. Hän osti laivaliput ja teki huonevarauksen tyylillään mahtailevaan tallinnalaishotelliin. Hän laittoi liput kirjekuoreen. Hän yllätti Evan toivottamalla “hyvää matkaa Rääveliin”. 

Historiaa tuntevalle Evalle matkakohde oli kerralla selvä, helppo homma! Tallinnahan tunnettiin ennen maan itsenäistymistä nimellä Reval, suomeksi Rääveli. Eva halusi tutustuttaa miehen cevapciciin, maustettuun katuruokaan. Sanonta “Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta” toimii edelleen.

Toinen matka suuntautui Aasiaan. “Kaima” EVA Air, taiwanilainen lentoyhtiö oli hyvä valinta. Hellevaatteille oli käyttöä. Paikalliset Maori Reva -makutiivisteillä tehdyt juomat maistuivat. Majapaikan homevauriot eivät haitanneet. Lähellä ollut tuoksahteleva, loriseva jätevarastokin jäi ilman Evan arvostelevaa mielipidettä. Hän ei halunnut esiintyä tuomitsevana, nurisevana turistina. “Maassa maan tavalla”

EI ALUEVAALIT VAAN PRESIDENTINVAALIT 2024

Nyt tässä maassa, Suomessa äänestetään. Meille, suuren ydinasevaltion naapurille, valitaan uusi presidentti. Tulisi löytää ehdokas, jolla olisi samanlaisia ajatuksia ja arvoja kuin itselläkin on. Eva hetken valintaa jo helpoksi luuli. Lehdissä komeilevat kuvat ja paikasta toiseen painelevat ehdokkaat eivät erottaudu riittävästi. Kaikki vakuuttavat virkaan sopivansa, hulluhan se on, joka itseään moittii.

“Ei ketulta keinot lopu” Eva tuumaa. Kansantaruissakin kettua pidettiin ovelana eläimenä. Kyllä ovela ihminen keksii, miten kiperästäkin tilanteesta pääsee eteenpäin. Eva tekee valinnan ehdokkaiden harrastusten luomien mielikuvien pohjalta:

Ammunta: ”Älä ammu viestintuojaa”
Jalkapallo: “Kieli keskellä suuta …”
Kuntonyrkkeily: ”Vasen koukku voi yllättää”
Kävely: “Toiset kävelee nopeammin”
Padel: “Funtsitaan (maa)pallon kulkua”
Purjehdus: ”Liike on lääke lähes kaikkeen”
Tanssi: ”Muistetaan reilut pelisäännöt”
Triathlon: ”Oikealta tulevaa väistetään”
Yöhiihto: ”Näkyykö vihreää valoa?”

“Valinta pitäisi tehdä, ei olekaan helppoa” hiljaa mutiseva Eva tuumaa. Hän päättää nukkua yön yli ja palata asiaan aamulla. “Mitä liikuntalajia kuvailevan unen yöllä näen, siihen päätökseni perustan.”

Uni ei auttanut. Eva näki itsensä uimassa kuutamolla Evanderin kanssa. Mies lauloi hänelle Olavi Virran laulun sanoin:
“Lausun nyt sulle hiljaa... vain yhden sanan… koska muuta lausua en voisikaan; Eva”

PS. Kuinka monta EVA-kirjainyhdistelmää sinä löysit?
Mahtaakohan teksti tuottaa lisäarvoa minulle – toivottavasti jotain sinulle!

Lähteet: Google, Wikipedia