Herra Kyyrä uusia kokemuksia hamuaa. Useat herkkyydet hänet erikoisiin tilanteisiin vie. Joskus se ähkyyn vie. Mies ei pienistä lannistu. Hän luontaiseen pyrkyynsä kohti onnellista elämää luottaa. 

Kyösti Yrjänä Kyyrä on ehtinyt nähdä ja kokea paljon. Pienenä poika usein isänsä sylkkyyn kuvakirja käsissään kiipesi. Eläintarinoihin ei hän koskaan kyllästynyt. Suurin mielenkiinto kohdistui käärmeisiin, etenkin kyyhyn. 

“Kyyrä tarkoittaa toisiinsa kietoutuneita käärmeitä”, poika kertoi. Senkin hän tiesi, että kyyrät liikkkuvat sulavasti maassa ja metsässä. Mahtoiko poika jo tuolloin kietoutumisesta Kyyjärvellä haaveilla? 

Poika tahtoi olla Kyy. Lempinimi etunimien alkukirjaimista syntyi. On pojassa ja kyyssä samoja piirteitä… taitavia uimareita ja rantojen läheisyydessä viihtyviä. Kyy ei osaa kalastaa eikä poika voi kalastaa, sen kala-allergia estää.

Koulussa poika lisää biologiasta ja eläimistä oppi. Hän linnuista kyyhkyyn (puluun) ja pääskyyn ihastui. Lehmäroduista suurimman vaikutuksen teki kyyttö, yksi Suomen alkuperäisistä karjaroduista. 

Poika kyvykkyytensä esitelmien pidossa näytti. Hän selvää eri lajien elintavoista otti. Kerran hän riistan pistoon ja nylkyyn perehtyi. Nylkeminen tunteelliseen, nyyhkyyn poikaan syvälle kolahti. Esitelmän aiheena se hylkyyn joutui. 

Maailman pohjoisin käärmelaji ja Euroopan yleisin myrkkykäärme, kyy esitelmään pääsi. Pojan ilmeikkyys tarinointiin kiinnostavuutta toi. Tietoa tuli, ei liikaa. Ei se ähkyyn vie, ei tietoähkyynkään. Pojan sinnikkyys hyvällä arvosanalla palkittiin.

LABORATORIOTYÖ SE ÄHKYYN VIE

Lukiossa poika pitkää matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa opiskeli. Matemaattisesta älykkyydestä hänelle paljon hyötyä oli. Kalkyylien, laskelmien, tekeminen kiinnostavaa ja helppoa oli.

Armeija-aikana alokas Kyyrä uuteen maailmaan tutustui. Sotilaallinen ryhdikkyys poikaan vaikutuksen teki. Käskyjen ytimekkyys aluksi kiehtovaa oli. Joka käskyyn reagoitiin. Aina tiesi, mitä ja milloin tehdä piti.

Joidenkin komentajien luonteiden särmikkyys ja sähäkkyys haasteita toivat. Luontainen säikkyys ja herkkyys pojalle ongelmia loivat. Toisinaan hän myös tupakavereiden kolttosten mielekkyyden kyseenalaisti. 

Rynnäkkökivääri ja sen rekyyli (liike taakse ammuksen lähtiessä) tutuiksi tulivat. Tähän sotilaan morsiameen, rynkkyyn, ei pojan ihastus kohdistunut. Hän jykevän päätöksen teki. Hän ei armeijan jälkeen aseisiin koskisi.

Päätöksen jämäkkyys omien rajojen tunnistamista osoittaa. Ei se miehekkyyttä vähennä. Pukeutumisessa trendikkyys ja tyylikkyys osansa saavat. Kaikenlainen jäykkyys kiellettyä olisi. Luonteenpiirteistä epäitsekkyys, lystikkyys ja vitsikkyys saisivat näkyä.

Armeijan jälkeen herra Kyyrä opiskelut yliopistossa aloittaa. Hän kemistin ammatista ja laboratoriotöistä haaveilee. Alkuun kaikki opiskelu kiinnostaa. 

• Alkyyli – orgaaninen hiilivety
• Alkyyni – hiilivety, joka rakentuu vain hiilestä ja vedystä
• Molekyyli – alkuaineen / yhdisteen pienin vapaana esiintyvä osanen

Tietoa tulvii. Ei se ähkyyn vie, ei infoähkyynkään. Kohtalo peliin puuttuu. Terveysongelmia tutkitaan. Keuhkojen parenkyymissä, kudoksessa, jotain poikkeavaa on. Lääkärin suosituksesta kemistin ura hylkyyn menee. 

Ei maailma tällaiseen kohtalon tärskyyn kaadu. Hän ei ole niitä miehiä, joiden mieli järkkyy, jos suunnitelma muuttuu. Ei hän myöskään asiaan kyynisesti suhtaudu. Optimistinen asenne hänen salainen aseensa on.

Luonnossa viihtyvä mies ympäristöteknologiaa opiskelemaan hakeutuu. Hän tuotteiden elinkaariajatteluun, ilmastonmuutokseen ja kiertotalouteen perehtyy. Aikanaan opiskelija ympäristötekniikan diplomi-insinööriksi valmistuu.

Lue myös tämä: EVA – KALEVALA JA ÄÄNESTYKSEN OPPIMINEN

PIKNIKILLÄ MÄTITAHNAA

Vapaalla osa opiskelijoista karjalaista joukkuepeliä, kyykkää pelaa. Siinä mailoja heittämällä puisia kapuloita, kyykkiä pelineliöstä poistetaan. Iloinen nauru kaikkialla helskyy.

Silmäpeliä ja lemmekkyyttäkin ilmassa on. Poika rauhalliseen tyttöön ihastuu. Luonne poikaa viehättää, ei hän mihinkään tyrkkyyn edes ihastua voisi. Poika tyttöä piknikille pyytää. Sade nurmikon kastelee. Ei viltin märkyyskään näitä nuoria haittaa. Eväät esiin kaivetaan. Elämä hymyilee. 

On sovittu, että tyttö leivät ja salaatin tekee. Poika juomat ja herkut tuo. Makeisia sopivasti maistellaan, ei karkkiähkyyn asti kuitenkaan.

Poika vitsejä laukoo. “Mistä venäläisen käärmetutkijan tunnistaa”, hän kysyy.  Vastaus: “Hän on kyyryssä”. Tytön huulilla suloinen, vieno hymy väikkyy. Pojan ajatuksissa muuan toive väikkyy. Jospa pienen pusun saisi? Onnistuisiko kyyrä, käärmeiden tavoin tytön ympärille kietoutuminen?

Äkkiä tilanteen haltuunsa kolmas osapuoli ottaa. Murphyn laki. Se periaate, jonka mukaan kaikki, mikä voi mennä pieleen, menee pieleen. Pojan huulia ja kurkkua kutittaa, puhe keskeytyy… 

Tyttöä yhtäkkinen mykkyys huolettaa. Hän luulee, että poika johonkin möykkyyn tukehtuu. Poika antihistamiinia ottaa ja kalasta oireista saavansa kertoo. Syy kutinaan selviää, leivässä mätitahnaa on. 

Tyttö ei pojan ruokaherkkyydestä tiennyt. Kaapissa ei voita ollut, hän sen tahnalla korvasi. Tyttö kyynelsilmin tilannetta pahoittelee. “Vahinkoja sattuu”, poika tuumaa, “ei huolta, ei aihetta isompaan sätkyyn.”

OOPPERAA, TANSSIA JA ROMANSSIA

Tyttö vahingon korvaa. Hän pojan Wagnerin Valkyyria-oopperaan vie. Tarina sodasta, pelosta, rohkeudesta ja rakkaudesta kertoo. Ei säveltäjän nimekkyyskään poikaan vaikutusta tee. Oopperan juoni se ähkyyn vie, sotaähkyyn.

Poikaa esityksen äänekkyys ahdistaa. Mielen synkkyys ajatukset armeijan ja aseiden väliseen kytkyyn vie. Silmien kyynelöityminen alkaa.

Poika muuta rämäkkyyttä haluaa, tanssikurssia ehdottaa. Tarttuuko tyttö täkyyn? Ilmaan poika Amorin nuolen heittää, rakastumiseen se tyttöön osuessaan johtaa. “Lykkyy tykö ja pidä herra mielessäs,” herra Kyyrä juonii.

Tyttö innostuu. Ilmassa ihastus läikkyy. Tyttö käy manikyyrin ja pedikyyrin luona kaunistumassa. Hän uuden hajuvedenkin ostaa. Sen hän olkaväskyyn pakkaa. Hän valmis vaikka kyykkyripaskaan on!

Kurssi valkeasta kyyhkystä ja kyynelistä kertovalla tangolla La Paloma, Kyyhkynen alkaa. Tytön ja pojan askeleet hyvin yhteen sopivat. 

Toisena Ruusunoksa ja kyyhkynen soi. Siinä palavat tunteet räiskyy, kyynelkin mainitaan. Tanssilattialla kaikille näkyy, että nuorten kyyhkyläisten rakkaus räiskyy. Tanssiva pari iloa ja onnea säihkyy. Tänään ei kyyneltyneitä silmiä nähtäisi.

Tauon jälkeen vuoron rentouttava soolotanssi saa. Tyttö muistaa, ettei lähtiessään hajuvettä laittanutkaan. Hän sitä korvan taakse suihkauttamassa käy. Syyskuun kyy soimaan alkaa.

Musiikin rytmikkyys lanteita keinuttaa. Jokainen hytkyy ja nytkyy miten tahtoo. Pian pojan nenä kutisee ja silmät alkavat vuotaa.

Hajuvesi… pojan se ähkyyn vie, kyynelähkyyn. Tuoksuherkkänä hän ympäristön tuoksuihin reagoi. Aistiähkyyn aihetta on, musaähkyyn ei.

Tyttö säikkyy. Poika hajuveden mainitsee. Tytön mielessä jo heidän orastava romanssinsa särkyy. Viimeistään nyt poika vapauteen kärkkyy. Ei sentään, ei sellainen äkkijyrkkyys pojan luonteelle ominaista lie.

Poislähtiessään pojan mielessä seuraava tapaaminen välkkyy. Ei hän kyynikko ole, eikä elämään pessimistisesti suhtaudu. Nyt ei tyttöä edes kyynärkoukkuun ottaa voi, se hieman harmittaa. Ajatuksissa sentään riemu helkkyy.

SOMEROLLA “VÄVYTESTI” ODOTTAA

Tyttö pojan kimppakyydillä vanhempiensa luokse Somerolle kutsuu. Kyyräntiellä jo nuoria odotetaankin. Siellä televisiokuvan sävykkyys, kontrasti säätämistä vailla on. Asukkaat kai iäkkyyteensä vetoavat.

Isäntä ei kyynärsauvojen vuoksi selkäänsä kyyristää voi. Emäntä sivusta kyylätä koittaa, josko jotain oppisi. Nuorimies lattialle kyyristyy, hieman vanha lattialankku polven alla rytkyy. Pian ylenpalttinen kiitollisuus ilmoille hyökyy.

Emännän kotiseudun perinneruokaa, savolaista mykyrokkaa tarjolla on. Pottujen, lihan ja sisäelinten lisäksi jauhosta ja verestä tehtyjä sattumia, mykyjä keitossa ui.

Emäntä keiton ainesosista kertoo. Mukana sydäntä, maksaa ja munuaisia on. Poikaa puistattaa, kasvotkin kalpenee. Nyt ei kuvotus toimintakykyyn vaikuttaa saa. Poika huokaa. Syvä hengitys ihon verekkyyttä parantaa.

Ei kai syönti munuaiseen tai isoon mykyyn tyssää? Mitä jos rokka syömättä jää? Mielikuvissa tulevan anopin (?) ruoska selkään läiskyy. Kieli kitalakeen mäiskyy. Käsi juomalasiin tarttuu. Vettä lasista housuillekin hölskyy.

Vesi palleroille kyytiä niin kiireellä antaa, että tyrät rytkyy. Tällaiseen hyökkyyn, piinaan ei vävykokelas ollut varautunut. Emännän lähekkyys poskia kuumottaa. Tytön vierekkyys helpottaa. Hän pojan käteen nappaa ja pöydästä pois vie.

Nyt kaktuksen piikikkyyskin poikaa kiinnostaisi. Tytöllä asiaa on … poika “vävytestin läpäisee.” Pohjanmaalta kotoisin oleva isäntä myhäilee. “Pian vieras grilliherkkuja kräkkyyn, haarukkaan saa ja jotain kyydikkeeksikin”, hän lupaa.

Lue myös tämä: AKU – RAPAKUNTOISEN ROSKAKUSKIN AUTOMATKA LAPISSA

VENERETKELTÄ VAUHDILLA UKKOSKYYKKYYN

Aamulla nuoripari rantaan kirmaa. Luonto ääntelee. Jossain lammas määkyy, kuusessa varis rääkkyy. Kauempana metsuri uurastaa. Aleksis Kiven sanoin puita kaatuu: “Kuuluu korvess’ kirveenpauke, metsä mäikyy, tanner tömisee.”

Pojan katse rannalla lojuvaan törkyyn osuu. Piru vai peevelikö ihmisiä riivaa? Kielen värikkyys kysyjänkin yllättää. Sisäinen lapsi teon vääryyttä rääkyy. Pojan se ähkyyn vie, törkyähkyyn. Hän roskat yhteen kyykkii ja kasan roskikseen vie. 

Auto rannalle kurvaa. Basso jyskyy, se rauhan rikkoo. Vanhaan rytkyyn pukeutunut kuski autostaan lisää roskaa ulos nakkaa. Pojan sydän hakkaa. Häntä kuskin itsekkyys ahdistaa. Häikäilemättömyys sapettaa.

Poika sisuuntuu. Hän pelon voittaa ja kyyristelyn lopettaa. Pari mojovaa ohjetta kuskin suuntaan kajauttaa. Kuski tottelee ja roskat kerää.

Kohta jo oman asenteen jyrkkyys ja mielipiteen kärjekkyys huvittavat. Luonteelle vieras nenäkkyyskin uutta puhtia antaa. Ei aihetta ihmisähkyyn. Hetki kyylänä kaikille mukavamman nautinnon rannalla tuottaa.

Vene vesille vedetään. Poika soutukykyynsä luottaa ja päällikkyyden ottaa. Tuulee, ei mitään valtameren hyrskyyn verrattavaa kuitenkaan. Vesi pärskyy, aalto veneen kylkeen tärskyy… nuoripari hymyilee.

Veneen vedekkyys huolta tuottaa. Pohjako vuotaa? Yllättäen sääkin muuttuu, pieni tuuli tyrskyyn vaihtuu. Ehtiikö vene rantaan vai ukkosmyrskyynkö joutuu? Poika vimmatusti soutaa. 

Taivaalla ryskyy. Rannasta pois juostaan. Tyttö jalkansa paksutyviseen mäntyyn kolhii. Jos puun tyvekkyys tuulituhon riskiä pienentääkin, nyt varvastuhon riskin se realisoi. Kyyneleinen tyttö kivusta ähkyy.

Poika varmistaa, lähellä ei muita korkeita puita näy. “Nyt alas ja kyykkyyn, ukkoskyykkyyn. Laita jalat yhteen ja suojaa kuulo”, poika tyttöä opastaa. 

KYYJÄRVI RAKKAUSÄHKYYN VIE

Saunaan klapeja hakea pitää. Avulias vieras niitä hakee, lisääkin hakkaa. Kirveen pölkkyyn voimalla iskee. Touhun räväkkyys tyttöön vaikutuksen tekee. Pieni pönäkkyys ei haittaa, se poikamaista seksikkyyttä lisää. 

Poika kesätöikseen kyyppärinä, passarina juhlissa toimii. Rahaa enemmän tulee, ilmoitus siitä unohtuu. Verottajan kirje muuten niin välkkyyn poikaan lievää ärhäkkyyttä tuottaa. Opiskelija veromätkyyn varautua saa.

Jouluksi nuoripari Lappiin suuntaa. “Luotetaan luojan lykkyyn, ettei hautauduta tykkyyn. Luminen puu kaunis on, vaarojakin olla voi”, tyttö tuumaa. Poika puita kyylätä lupaa. Hän reitin turvallisuuden varmistaa.

Ennen syksyn opiskeluja nuoripari tien päälle lähtee. Lieksaan matkataan ja Rääkkyyn luonnonsuojelualueeseen tutustutaan. Seuraava yö Outokummussa, Kyykerin Kartanossa vietetään.

Sieltä yöksi mökille Kyyjärvelle ajetaan. Siellä toisiinsa kietoudutaan. Kyyränä sänkyyn sukelletaan ja päät tyynyyn lasketaan.
Tämä retki pojan maailman muuttaa. Hänet se ähkyyn vie. Ei hankalaan muutosähkyyn, vaan ihanaan rakkausähkyyn.

Tähän “särkyyn” ei lääkettä ole antaa. Elämä hymyilee ja kiitollisuus hyvään uneen kantaa. Onnellinen mies, herra Kyyrä korviaan myöten neiti Hyykkyyn rakastuu.