Kansakoulussa jo äidinkielestä kiinnostuin. Sanaleikeistä aina uudelleen innostuin. Nyt ihan
omaa kieltäni pyöritin. Sanoilla leikin, niitä mielessäni kieputin. Menneitä aikoja muistelin.
Kieli poskessa kurittomasti etenin.

Pienenä aina liikkeessä olin. Tomerilla jaloillani sipsuttaen kuljin, kevein askelin kävellä keputin. Rytmikkäästi hytkyin, kun radiosta Kai Lindin Putti putti canihanien kuulin. Usein kuulemma
sanoin “tahtoo Putti putin.”

Koulumatkat pyöräilin. Loskan ja lumen seassa polkea vimputin. Pyörässä oli tosi heikko valo, venkoileva lamputin. Ei se joka aamu hämärässä hommiaan hoitanut. Stop! Utin varuskunnan vanhaa munamankelia simputin. Tien poskeen hylkäsin. Yksin kouluun lampsia laputin.

Toisinaan se helkutin takarengas tyhjeni ja minä sitä pumputin. Ei auttanut. Kiukkuisena
fillaria hellästi nyrkillä taputin, vimmaisesti pamputin. Sitten kotimatkan kiltisti talutin.

Metsässä luonnon äänistä ja antimista nautiskelin. Marjoja kotiinkin joskus kiikutin. “Saakutin kaksisiipiset inisijät” mutisin ja otsaani raaputin. Sähisin ja putputin kuin pieni kiukkuinen siili. Syksystä tykkäsin – uusiin sienilajeihin itseäni koulutin. 

Teininä naapureille apua tarjosin, vähän heitä aputin. Kukkia istutin ja nuputin. Kuivia kasveja kostutin, vedellä sumutin. Syksyisin havupuun taimia huputin. Monesti oli käsissäni outo hilavitkutin. Joskus sormiani satutin. Usein porukan pienimmän, sen pikkuputin naarmutin.

Keittiössä Maijaa seurasin, innokkaalta vaikutin. Taikinoista innostuin, pullaa pyöritin ja limppua limputin. Putinkia, raikasta vanukasta tehdä koitin. Ei se heti ensimmäisellä kerralla onnistunut.
Vetelää velliä, lirputinta aikaan sain. Harjoittelua jatkoin vain.

Matti oli jänismetsällä ollut ja antoi minulle yhden saaliinsa. Kuinka minä riistasta ruokaa valmistan, sen toki oppia halusin. Mestarin opissa valkoisen pupun suolistin ja ruhoa riiputin.
Sitten paloittelin ja liotin. Maukkaan paahtopaistin tein – salaattiin sitä pilkoin.

Maijaa joskus kauppahallissa tuurasin. Kukkia kauniisti kimputin ja niitä innoissani myin.
Nälkä siinäkin tuli. Tauolla piimäpurkkia rumputin ja ruokaisaa salaattia puputin.
Taas jaksoin jatkaa!

Harrastuksia tuumailin

Matilla oli hevonen, Hitti-Putti. Sillä oli kuuluisa kaima jossain ja Matti oli nimeen ihastunut. Varovasti heppaa lähestyin. Rapsutellen korvan takaa raaputin. Rohkaistuin. Hitti-Putin selkään nousin ja hiljaa hihitin. Jotain kai säikähdin, suureen ääneen kiljaisin. Hitti-Putin suututin. Sitten maahan putosin … enää hihitellyt en! 

Kerran golfia kokeilin. Monta kertaa ruohoa kuoputin. Liian usein ohi löin, hosuin ja hutiloin.
“Tähtää totta vie tarkemmin” itsekseni urputin. Keskityin, osuin … vahingossako sisään sain
hyvän putin. Hyvä minä! Taisi sekin olla aloittelijan onnea vain.

Ei ollut golfikaan minun lajini. Tuntui, että vain paikallani seistä juputin. Vauhtia janosin.
Lenkkeilyäkin kokeilin, teitä pitkin juosta jumputin. Ei, ei tätä. Haaveet juoksusta haihdutin,
touhukkaasti eteenpäin kävellä hamputin. Oman lajini jostain vielä etsisin.

Soittimiakin soittaa koitin. Rumpuja rumputin, pianoa pimputin, kitaraa rimputin.
Ei se melua kummempaa ollut. Vähän siinä itseäni moitin, knuputin. Sitten uusia ajatuksia
päähäni ujutin. Vuoron toisille luovutin – kotona radion avaisisin.

Se oli menoa – lajini löysin, tanssin. Boney M. ja Rasputin teki sen, vaikutuksen melkoisen.
Villisti jalkoja liikutin ja käsilläni rytmiä taputin. Pikkusen peppua heilutin, vemputin. Syke
nousi, huohotin ja piiputin. Päivittäin kuntoani kotona kohotin. Tanssista tuli se mun juttu! 

Löydöstäni kaikille kerroin. Tanssiharrastuksen puolesta liputin ja hyvän kunnon saavutin.
Usein mekkoon kivaan pujahdin, hiukset lakkasin ja punaa poskille tuputin. Vielä
kaulaan jokin killutin. Olin valmis. Pian jo kaupungilla mennä humputin.

Mukavan pojan discossa tapasin ja häntä jututin. Hyvän tovin hänelle puhua pulputin.
Taustalla soi ra-ra-rasp … silloin poikaa kanssani tanssiin hoputin. Mukavaa oli. Myöhemmin
kelloa katsoin. “Voi himputin himputti” mielessäni sadatin ja naputin.

Yön viimeinen linja-auto pian lähdössä oli. Siihen oli ehdittävä. Poikaa perässäni juoksutin ja
korvaansa suputin “sulle tanssin ilon tartutin.” Treffit tehtiin (ilman, että seuraani tuputin) ja
sitten hänelle kättäni vilkuttaen heilutin.

Usein tanssin pyörteisiin pyrähdin. Lähiseudun tanssilavatkin kolusin. Hyvä esiintyjä oli
vahva houkutin. Kerran ihailemani Markku Aron kohtasin, alias Markku Puputin.

Keväisin kavereiden kanssa vappua vietin, railakkaasti vaputin. Joskus kuulla sain, että liikaa
kylillä juosta lumputin. Itseäni sitten läksyistä muistutin. Joo, muutaman kerran koulussa
kokeissa reputin. Kotona totuutta kertonut en, pikkusen huiputin.

Uskonnon kokeissa olisi pitänyt luetella Haamin neljän pojan nimet. Muistin niistä kaksi
– lyhyet kolmikirjaimiset, Kusin ja Putin. Ei muiden unohtaminen minua kauan vaivannut.

Silloin tällöin tutun perheen lapsenvahtina touhusin. Ihanille pienokaisille satuja luin.
Lasten suosikki oli pieni shetlannin poni, Putti. Vieläkin muistan kaikki Putin seikkailut
ja ne suloiset kuvat. Kirjojen kuvittaja on todella taitava.

Laukkuun aina puikot ja lankaa sujautin. Lasten nukahdettua ne sitten esiin otin,
kutomalla aikaani kulutin. Monet lapaset ja sukat olinkin jo tehnyt. Villapaitaa aloitin.
Alkuinnostus oli kova. Valmista ei sitten tullutkaan – kaapinpohjalle tekeleen tiputin.

Vuosia myöhemmin lehtijutun villahamosesta luin. Siitäkös upean idean sain. Sen kauan
sitten aloitetun villapaidan nyt esille kaivoin. Hups, pian oli valmista. Nyt minullakin oli
sellainen lantionlämmitin, peputin. Sitä kauniisti kaapin hyllyllä säilytin.

Vähän matkusteluakin kokeilin. Maailmalla monia ovia kolkutin. Vuoristoisessa Georgiassa
Putin kylään navigoin, tuttuja siellä tapailin. Italiassa, kauniissa Sisiliassa Putin merellisiä
annoksia maistelin. Siihen ravintolaan joskus vielä palaisin.

Aasialaiseen maustamiseen tutustuin. Maukkaisiin liemiin tykästyin. Joskus
niillä kyllä kieleni puudutin. Kotiinkin ostin maustetun etikan, Datu Putin. 

Verkkokaupoista ostamaan innostuin. Ostoskoriin päätyi sellainen puhdistusvekotin, kaaputin
ja koiraa varten vaaputin. Suunnitelmissani oli keittiön siivoaminen ja naapurin koiranpennulle temppujen opettaminen. 

Uusista liikuntalajeista myös kiinnostuin. Salilla varovasti painoja nostelin, hassusti viputin.
Puolipallolla tasapainoilin, heiluin ja huojuin – kuin eno venettä vaaputin. Maahan lopulta
horjahdin ja vekin kieleen puraisin.

Pihasählyssäkin sähelsin. Ruuhkan maalille tein, sitä puolustin, sumputin. Jalkoihini kompastuin, pelihousut rikki sain – polven haavasta hiekat pois ruoputin. Päätäni koputin, itseäni lohdutin:
”tanssien sentään pystyssä pysyin.”

Talvella linja-autoa odotin. Lapaset käsissä puhelinta tumputin. Ei sitä niin voi käyttää. Kohmeisin sormin tekstiä naputin. Mihin lie sormen usutin, näytöllä luki trumputin. Taisin siinä tien poskessa kielikin poskessa toopelta näyttää. Siihen muistelun lopetin. Kielen keskelle suuta kieputin ja sitä koko matkan leputin.