Teksti julkaistu 17.8.2021 | Päivitetty 7.2.2025
1990-luvulla innostuin leikkimään sanoilla. Sunnuntaisin radiosta tuli ohjelma nimeltä Sanasepot – se kolahti tajuntaan.
Osallistuin ensi kerran anagrammikisaan 1996. Mietin jotain sopivaa, pitkää sanaa, jonka ottaisin käsittelyyn.
Sinä vuonna oli kunnallisvaalit ja vaalimainoksia joka paikassa. Oli helppo päätyä sanaan kunnallisvaaliehdokas. Valitsin taktiikan ja laadin ehdokaslistan. Näkyvillä oli etunimi ja ammatti. Tarkalleen en enää muista, montako nimeä listassa oli. Jos veikkaan, että niitä oli 140 – 160, niin en kovin paljon sinulle pajunköyttä syötä.
En ymmärtänyt kirjoittaa listaa muistiin tai edes otattaa siitä kopiota. Harmi, se olisi ollut mukava muisto. Jotain vielä kuitenkin on – harmaa collegepaita, jonka kisassa voitin. Lämmöllä muistelen tuota radio-ohjelmaa, kun paidan pesukoneesta kuivumaan nostan. Nyt ymmärsin ottaa tuosta tekstistä valokuvan, todistusaineistoa saatan joskus tarvita.
2021 innostuin sanoilla leikkimisestä uudestaan. Haastoin itseni koostamaan tarinoita, jotka syntyvät anagrammilauseista
… lauseista, jotka koostuvat samoista kirjaimista kuin aloituslauseeni. Matka sanojen ja lauseiden houkuttelevaan maailmaan on vasta alussa, en tiedä, mihin tämä uusi innostus minua vie.

SANOILLA LEIKKIMINEN KOUKUTTAA
Mitä sana anagrammi tuo sinulle mieleen? Saatko siitä kopin vai meneekö ihan pieleen? Siinä leikitään kielellä ja muutetaan sanan tai ilmaisun kirjaimia toiseen järjestykseen. Näin syntyy uusia sanoja ja ilmaisuja – usein yllättäviä ja hauskoja.
Koukuttavaa puuhaa!
Minulla tuo sana saa aikaan liikettä … vireyttä aivokoppaan ja vipinää kieleen. Leikki vie mennessään! Otan työn alle jonkun henkilön nimen tai jonkin lauseen. Valitsen tarvittavat magneettikirjaimet. Valmistelen mustan, peltisen tauluni työhön.
Olen valmis leikkimään!
Käännän ajatukseni nimeen / lauseeseen ja makustelen kirjaimia. Vielä ei ole mitään käsitystä, mitä niistä syntyy. Tavuja, sanoja, irrallisia lauseita ja lopulta jokin tarina – sen sentään tiedän.
Alussa lyö tyhjää – kuin ois´ päähän kopattu kapulalla. Olen pikkusen ulalla, auttakaa. Kunhan vauhtiin pääsen, en malta lopettaa. Joka tarinassa jotain haluaisin vinkata, jelpata, infota … joskus vaikka opettaa.
Nuo koostamani tarinat korteissa tai tarinakirjoissa eivät synny anagrammeina. Niihin olen vajaan 40 vuoden ajalta kehittänyt ihan omanlaisen tekotavan. Sellainen yhtäläisyys molemmissa on, että en koskaan itsekään etukäteen tiedä, millainen tarina syntyy. Lopputulos on joka kerralla erilainen, osin yllättävä ja aina ainutlaatuinen.
Sen verran yllytyshullu olen, että aina uudesta innostun ja kokeilen. Jos joskus haluat haastaa minua – otan haasteen vastaan! Jos haluat antaa ystävällesi persoonallisen ja lämminhenkisen tarinallisen anagrammeista koostetun kortin – anna nimi tai lause ja hetki aikaa … etsin kirjaimet ja peltitauluni, olen valmis!
Ps. Jos toisenlainen sanailu sinua kiinnostaa, niin tutustu vaikka tähän riimeillä leikkimiseen:
SANAILUA – KIELI POSKESSA SANOJA KIEPUTIN
0 kommenttia