Valitse sivu

POSKESSA KIELTÄ KIEPUTIN

Kieli poskessa emoji

Kansakoulussa jo äidinkielestä kiinnostuin. Sanaleikeistä aina uudelleen innostuin. Nyt ihan omaa kieltäni pyöritin. Sanoilla leikin, niitä mielessäni kieputin. Menneitä aikoja muistelin. Kieli poskessa kurittomasti etenin.

Pienenä aina liikkeessä olin. Tomerilla jaloillani sipsuttaen kuljin, kevein askelin kävellä keputin. Rytmikkäästi hytkyin, kun radiosta Kai Lindin Putti putti canihanien kuulin. Usein kuulemma sanoin “tahtoo Putti putin.”

Koulumatkat pyöräilin. Loskan ja lumen seassa polkea vimputin. Pyörässä oli heikko valo, venkoileva lamputin. Ei se aina aamun hämärässä hommiaan hoitanut. Stop! Utin varuskunnan vanhaa munamankelia simputin. Siihen jätin. Tien poskeen sen hylkäsin. Yksin kouluun lampsia laputin.

Toisinaan se helkutin takarengas tyhjeni ja minä sitä pumputin. Ei auttanut.  Kiukkuisena fillaria nyrkillä taputin, vimmaisesti pamputin. Sitten kotimatkan kiltisti talutin.

Metsässä luonnon äänistä ja antimista nautiskelin. Marjoja kotiin kiikutin. “Saakutin kaksisiipiset inisijät” mutisin ja otsaani raaputin. Sähisin ja putputin kuin pieni kiukkuinen siili. Syksystä tykkäsin – uusiin sienilajeihin itseäni koulutin. 

Teininä naapureille apua tarjosin, heitä aputin. Kukkia istutin ja nuputin. Janoisia kasveja kostutin, vedellä sumutin. Syksyisin havupuun taimia huputin. Monesti oli käsissäni outo hilavitkutin. Joskus sormiani satutin. Liian usein porukan pienimmän, sen pikkuputin naarmutin.

Keittiössä Maijaa seurasin, innokkaalta vaikutin. Taikinoista innostuin, pullaa pyöritin ja limppua limputin. Putinkia, raikasta vanukasta tehdä koitin. Ei se heti ensimmäisellä kerralla onnistunut.
Vetelää velliä, lirputinta aikaan sain. Harjoittelua jatkoin vain.

Matti oli jänismetsällä ollut ja antoi minulle yhden saaliinsa. Kuinka riistasta ruokaa valmistan,
sen toki oppia halusin. Mestarin opissa valkoisen pupun suolistin ja ruhoa riiputin.
Sitten paloittelin ja liotin. Maukkaan paahtopaistin tein – salaattiin sitä pilkoin.

Maijaa joskus kauppahallissa tuurasin. Kukkia kauniisti kimputin ja niitä
innoissani myin. Nälkä siinäkin tuli. Tauolla piimäpurkkia rumputin ja ruokaisaa salaattia puputin.
Taas jaksoin jatkaa!

Matin hevonen

Harrastuksia tuumailin

Matilla oli hevonen, Hitti-Putti. Sillä oli kuuluisa kaima jossain ja Matti oli nimeen ihastunut. Varovasti
heppaa lähestyin ja rapsutellen korvan takaa raaputin. Sitten rohkaistuin. Hitti-Putin selkään nousin
ja hiljaa hihitin. Jotain kai säikähdin, suureen ääneen kiljaisin. Hitti-Putin suututin. Sitten maahan putosin … enää hihitellyt en! 

Kerran golfia kokeilin. Monta kertaa ruohoa kuoputin. Liian usein ohi löin, hosuin ja hutiloin.
“Tähtää totta vie tarkemmin” itsekseni urputin. Keskityin, osuin … vahingossako sisään sain
hyvän putin. Hyvä minä! Taisi sekin olla aloittelijan onnea vain.

Ei ollut golfikaan minun lajini. Tuntui, että vain paikallani seistä juputin. Vauhtia janosin.
Lenkkeilyäkin kokeilin, teitä pitkin juosta jumputin. Ei, ei tätä. Haaveet juoksusta haihdutin,
touhukkaasti eteenpäin kävellä hamputin. Oman lajini jostain vielä etsisin.

Soittimiakin soittaa koitin. Rumpuja rumputin, pianoa pimputin, kitaraa rimputin.
Ei se melua kummempaa ollut. Vähän siinä itseäni moitin, knuputin. Sitten uusia ajatuksia päähäni ujutin. Vuoron toisille luovutin – kotona radion avaisisin.

Se oli menoa – lajini löysin, tanssin. Boney M. ja Rasputin teki sen, vaikutuksen melkoisen. Villisti jalkoja liikutin ja käsilläni rytmiä taputin. Pikkusen peppua heilutin, vemputin. Syke nousi, huohotin ja piiputin. Päivittäin kuntoani kotona kohotin. Tanssista tuli se mun juttu! 

Löydöstäni kaikille kerroin. Tanssiharrastuksen puolesta liputin ja hyvän kunnon saavutin.
Usein mekkoon kivaan pujahdin, hiukset lakkasin ja punaa poskille tuputin. Vielä
kaulaan jokin killutin. Olin valmis. Pian jo kaupungilla mennä humputin.

Iloiset tanssijat

Tanssin ilon tartutin

Mukavan pojan discossa tapasin ja häntä jututin. Hyvän tovin hänelle puhua pulputin.
Taustalla soi ra-ra-rasp … silloin poikaa kanssani tanssiin hoputin. Mukavaa oli. Myöhemmin kelloa katsoin. “Voi himputin himputti” mielessäni sadatin ja naputin.

Yön viimeinen linja-auto pian lähdössä oli. Siihen oli ehdittävä. Poikaa perässäni juoksutin ja
korvaansa suputin “sulle tanssin ilon tartutin.” Treffit tehtiin (ilman, että seuraani tuputin) ja sitten hänelle kättäni vilkuttaen heilutin.

Usein tanssin pyörteisiin pyrähdin. Lähiseudun tanssilavatkin kolusin. Hyvä esiintyjä oli
vahva houkutin. Kerran ihailemani Markku Aron kohtasin, alias Markku Puputin.

Keväisin kavereiden kanssa vappua vietin, railakkaasti vaputin. Joskus kuulla sain, että liikaa kylillä juosta lumputin. Itseäni sitten läksyistä muistutin. Joo, muutaman kerran koulussa kokeissa reputin. Kotona totuutta kertonut en, pikkusen huiputin.

Uskonnon kokeissa olisi pitänyt luetella Haamin 4 pojan nimet. Muistin niistä kaksi
– Kusin ja Putin lyhyet kolmikirjaimiset. Ei kaikkea voi aina millään muistaa.

Silloin tällöin tutun perheen lapsenvahtina touhusin ja pienokaisille satuja luin.
Lasten suosikki oli pikkuinen shetlannin poni, Putti. Vieläkin muistan kaikki
Putin seikkailut ja ne suloiset kuvat. Kirjojen kuvittaja on todella taitava.

Laukkuun aina puikot ja lankaa sujautin. Lasten nukahdettua ne esiin otin,
kutomalla aikaani kulutin. Monet lapaset ja sukat olinkin jo tehnyt. Villapaitaa aloitin.
Alkuinnostus oli kova. Valmista ei sitten koskaan tullutkaan – kaapinpohjalle tekeleen tiputin.

Vuosia myöhemmin lehtijutun villahamosesta luin. Siitäkös upean idean sain.
Sen kauan sitten aloitetun villapaidan esille kaivoin. Hups, pian oli valmista. Nyt minullakin oli
sellainen lantionlämmitin, peputin. Sitä kauniisti kaapin hyllyllä säilytin.

Vähän matkusteluakin kokeilin. Maailmalla monia ovia kolkutin. Vuoristoisessa Georgiassa
Putin kylään navigoin, tuttuja siellä tapailin. Italiassa, kauniissa Sisiliassa Putin merellisiä
annoksia maistelin. Siihen ravintolaan joskus vielä palaisin.

Aasialaiseen maustamiseen tutustuin. Maukkaisiin liemiin tykästyin. Joskus
niillä kyllä kieleni puudutin. Kotiinkin ostin maustetun etikan, Datu Putin. 

Verkkokaupoista ostamaan innostuin. Ostoskoriin päätyi sellainen puhdistusvekotin, kaaputin
ja koiraa varten vaaputin. Suunnitelmissani oli keittiön siivoaminen ja naapurin koiranpennulle temppujen opettaminen. 

Uusista liikuntalajeista myös kiinnostuin. Salilla varovasti painoja nostelin, hassusti viputin.
Puolipallolla tasapainoilin, heiluin ja huojuin – kuin eno venettä vaaputin. Maahan lopulta horjahdin
ja vekin kieleen puraisin.

Pihasählyssäkin sähelsin. Ruuhkan maalille tein, sitä puolustin, sumputin. Jalkoihini kompastuin, pelihousut rikki sain – polven haavasta hiekat pois ruoputin. Päätäni koputin, itseäni lohdutin:
”tanssien sentään pystyssä pysyin.”

Talvella linja-autoa odotin. Lapaset käsissä puhelinta tumputin. Ei sitä niin voi käyttää. Kohmeisin sormin sitten tekstiä naputin. Mihin lie sormen usutin, näytöllä luki trumputin. Taisin siinä tien poskessa kielikin poskessa toopelta näyttää. Siihen muistelun lopetin. Kielen keskelle suuta kieputin ja sitä koko matkan leputin.



0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Blogia kirjoittaa

”Hei, minä olen Erja, iikan akka. Helsingissä vietin lapsuuteni ja nuoruuteni.

Valoherkkyys astui elämääni lupaa kysymättä vuonna 2002. Se teki minusta näköongelmaisen ja maailmasta kummallisen.

Lue lisää minusta

Yhteystiedot:

Korttiaskartelu iikan akka

Puhelin: 045 332 7462

Y-tunnus: 2554086-3