”Olo on niin rento ja raukee”- teksti osuu silmiini mainoksesta. Kuinka tässä voisi olla rento, ajattelen
ja jatkan polkemista. Tie on liukas ja pyörä jo parhaat päivänsä nähnyt. Minun tuurillani vielä kaadun ja lähden lentoon tai sitten tämä vanha romu laukee. Se siitä rentoudesta!

Haluaisit oppia jotain uutta, jonkin hyödyllisen taidon, mutta … niin, mikä mutta? Onko jalka jarrulla oma ja käsijarrukin taitaa olla päällä? Ota riski, sulje silmät. Vapauta jarrut. Alamäki alkaa, polje! 

Mitä tapahtui, mitä opit, kuinka nyt voit? 
Veikkaan, että jotain tällaista koit: 

Olipa kivaa ja vapauttavaa! Miksi en tehnyt näin jo aiemmin? Turhaan olen itse ollut etenemisen esteenä ja totellut olkapäällä istuvaa pikku pirulaista. Aina tuo korvaani hoki “et pysty, ei sun kannata yrittää.” Wau! Ei kaduta ”kaasuttaminen”, menopelikin on lommoton! 

Olenpas kauan tallannut tätä polkua; nyt se on jo kuralla ja minä täällä, samalla uralla. Milloin nuo seinät tuohon nousivat? Olen kuin vanha vinyylilevy; rahisen, jumitan, pyörin ympyrää. Ei, ei tätä enää! Tahdon ylös ja vapauteen! Sokkona näkee niin paljon! En vielä avaa, en edes kurki … 

Ensimmäinen askel, miten etenen? Mihin suuntaan? Eteen, taakse, ylös, vinoon? Kohdistanpa suljetut silmäni unelmien pinoon. Kaivan, nappaan sieltä sen alimmaisen. Käteni osuu aarteeseen, pohjalla kauan olleeseen. Vähän jo kurkistan! 

Nyt sen löysin! Näen itseni ekaluokkalaisena. Olin jo oppinut kirjoittamaan. Paperilla oli viesti, jonka olin aikuiselle itselleni kirjoittanut: “Opettele uusia taitoja. Laita vaan silmät kiinni, jos sua pelottaa ja hyppää uutta kohti. Vielä joskus sulle selviää, mihin se johti. Onhan sulla siivet.” 

Sydän pamppaillen kiitän tuota pientä viestintuojaa. Kuinka olin täysin unohtanut, että oppiminen on hauskaa. Se oli hauskaa vuosikymmeniä takaperin, miksi ei olisi nytkin! 

Alun perin, etuperin, nurinperin … mistä minä tämän aidon empimisen taidon opin? Kuka sen minulle opetti? Sanotaan ja lauletaan, että elämä opettaa. Heräsi uteliaisuus, mitähän minä seuraavaksi opin! Meneekö ohi vai saanko kopin? 

Nyt silmäni avaan … pian alkeiskurssilla ravaan. “Tämän taidon tahdon opetella, turhan empimisen lopetella” ajattelin. Olen iässä parhaassa, tukevasti jalat maassa … hetkittäin ainakin ja höpötellä saatan hassujakin! 

Oppia ikä kaikki

Joskus kauan sitten olit koululainen, nyt erilainen ja silti oppivainen. Aina on hyvä hetki itseänsä haastaa, pikkusen se aivoja raastaa. Jos ikä jotain hidastaa, sinut roihuava intosi pelastaa. Laita uuden oppimisen siemen itämään, ethän siirrä myöhempään. Onnea, iloa ja oppimisen riemua sulle … Ps. Tykkäisin, jos tuoreesta taidosta viestisit mulle! 


Paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä vuotta sitten.
Toiseksi paras aika on nyt. 
Kiinalainen sananlasku